Yhden yön retki

Heinola – Iittala – Evo – Lahti – Heinola = 331 km

Enpä olisi uskonut, että yhden yön reissuun kerkeää mahtumaan yli 300 km, saunomista ja ulkoilua, unohtamatta hyvää ruokaa. Niin vain pääsi käymään, koska olihan meillä hyvä syy reissata. Vaikka aina on hyvä syy reissata, niin tänä viikonloppuna meillä oli erityisen hyvä syy, sillä kaksio täydentyi omalla telttasaunalla.

Lauantain aamuvuoro töissä meni esitellessä työkavereille kuvia telttasaunoista ja kertoen tarinaa meidän telttasaunaprojektista. Telttasaunaprojekti saattaa olla hieman harhaanjohtava, mutta tämän ihanuuden hankkimiseksi jouduimme tekemään eräänlaisia valintoja. Punnitsimme vaihtoehtoja telttasaunan ja kokoon taittuvan sähköpyörän sekä telttasaunan ja kuvauskopterin välillä. Aina telttasauna voitti, joten projektin etenemiseksi tarvittiin luopumista yllämainituista. Molemmat olisivat reissatessamme mukava lisä, mutta tilan puutteen ja vähäisen käytön vuoksi nämä olivat myös järkivalintoja.

Lähdimme reissuun heti töistä päästyäni. Edellispäivänä auto oli jo pakattu lähtökuntoon joten ei muuta kuin kengät jalkaan ja menoksi. Navigaattoriin asetettiin suunta kohti Hämeenlinnaa, tarkemmin ottaen kohti Iittalaa. Vettä satoi taivaan täydeltä matkan aikana, oikeastaan koko viikonlopun ajan, mutta se ei menoa haitannut.

Normaalista poiketen, olimme hieman etuajassa sovitusta aikataulusta, joten pysähdyimme Iittala Outletissa sekä tietenkin Kultasuklaan myymälässä. Joimme kahvit ja pyörähdimme outletin puolella. Onneksi tällä hetkellä meillä on Pentikin astiasarja, joten Iittalan myymälästä ei tarttunut mitään matkaan. Ostimme suklaat myymälästä ja ajoimme hakemaan meidän telttaa siitä lähes naapurista.

Myyjä kertoi meille, että telttasaunat olivat kasvattaneet suosiotaan viime aikoina. Tämä koitui myös meidän kohtaloksemme, koska tilaamamme lämminvesivaraaja jäi jälkitoimitukseen. Oikeastaan koko telttasaunan hankinta meinasi mennä pieleen, mutta loppuenlopuksi meille kävikin parempi tuuri kuin alun perin ajateltiin. Tilasimme siis alunperin samanlaisen saunan, mitä olimme testanneet, mutta se oli päässyt varastosta loppumaan ja myyjä tarjosi meille isompaa versiota. Vähän jouduimme maksamaan lisää, mutta saimme teltan nyt, kun kesälomakin alkaa jo parin viikon kuluttua. Saimme siis tilaamamme teltan sijaan vähän isomman teltan, jossa oli pukuhuonekin, jota pienemmässä ei olisi ollut. Sauna pakattiin kyytiin ja mietimme, mihinköhän suuntaisimme. Olihan sitä heti päästävä testaamaan.

Sauna kyydissä

Tutkimme puskaparkkikarttaa ja mietimme hyvää retkikohdetta. Samalla somen ihmeellisessä maailmassaa tuli vastaan kuva Evolta, jossa näkyi tuttuja kasvoja. Evolle ei ollut edes pitkä matka. Sinne siis.

Päästyämme Evolle – Niemisjärven retkeilyalueelle – aloitimme telttasaunan kasaamisen. Saunan kasaamisohje sanoi, että saunan kasaamiseen menee 20 minuuttia. Omalla kohdallamme todella 20 minuuttia riitti saunan kasaamiseen, mutta siinä vaiheessa ei vielä kuitenkaan ollut kiuasta ja lauteita aseteltuna, mutta ehkä ensi kerralla siinäkin jo onnistumme. Telttasaunan kasaaminen siis todella oli aika helppoa.

Kiukaan ja lauteiden asettelun jälkeen pääsimme kantamaan puita ja joukko innokaita saunojia lähti kantamaan vettä. Toiset etsivät kiukaalle kiviä (vaikka ne eivät pakollisia olisikaan) ja pian päästiin kaikki joukolla ihmettelmään uutta, hienoa telttasaunaa, jonka piipusta savu tuprutti.

Sauna lämpesi tosi nopeasti ja vaikka meitä varoiteltiin liiallisesta puiden käytöstä, siitä huolimatta niin pääsi käymään. Kiuas hehkui punaisena ja tulipahan ainakin kaikki tehdasrasvat ja -pölyt poltettua pois.

Pian kuitenkin päästiin rentoutumaan kukin vuorollaan saunan lämpöön.

Saunan lempeät löylyt rentouttivat mukavasti ja pian jo sänky työpäivän ja reissaamisen päälle kuulosti erittäin houkuttelevalta, joten unta ei kauaa tarvinnut houkutella.

Aamun koittaessa Sami heräili jo hyvissä ajoin ja pakkasi saunan takaisin auton konttiin ja toisten lähtiessä pyörälenkille sähköpyörillään (jollaisesta itse juuri luovuimme), suunnistimme kohti Lahtea Mukkulan frisbeegolfradalle. Siellä muutamat väylät kerettiin heitellä, kunnes kaatosade asetti omat haasteensa heittelylle ja lähdimme kotia kohti.

Kotona pystytimme telttasaunan omaan pihaan, onnistuimme kasaamisessa erittäin nopeasti ja vielä kerran tälle viikonlopulle nautimme lempeistä löylyistä. Kesälomaa odotellessa…

”Kotipuska”

Astetta parempi puska

Eletään torstaissa, työviikko ohi ja pitkä viikonloppu edessä. Askel tuntuu kuitenkin keveältä kuuden päivän työputkesta huolimatta. Iltapäivällä oli ollut TYHY -toimintaa keilauksen merkeissä ja aamulla olin kuullut kivoja uutisia työrintamalta. Odotettavissa oli erilainen viikonloppu, meidän kohdalla ensimmäinen puskamiitti Puumalan Pistohiekalla. Emme oikein tienneet, miten moiseen valmistautua, mutta hyvillä mielin lähdimme matkaan. Kesäkauden aloitus oli Pistohiekan suhteen ollut hieman epäonnisempi, tällä kertaa kuitenkin pääsimme perille asti.

Olimme perillä torstai-iltana ja Pistohiekalla oli vielä kohtalaisen hiljaista, mutta emme kuitenkaan olleet ainoat pitkän viikonlopun viettäjät. Paikalla oli jo kaksi autokuntaa ennen meitä. Hetken kuluttua puskamiitin koollekutsujana toiminut pariskunta tuli tervehtimään meitä ja toivotti meidät tervetulleeksi. Sen jälkeen etsimme omiin tarpeisiimme sopivan leiripaikan ja levitimme markiisin. Tästä voi viikonloppu alkaa.

Torstaina paistoi aurinko ja lämpötilakin oli kohtalaisen lämmin. Kävimme kävelemässä alueella ja ulkoiluttamassa koiria. Voi niitä ihania tuoksuja, jotka johdattivat koirien neniä puskasta toiseen. Kaivoimme myös kameran esiin ja kävimme hieman kuvailemassa lintuja. Lintujen bongauksen jälkeen oli kiva istahtaa markiisin alle ja nauttia näköalasta ja luonnon äänistä. Kuikan kutsu kuului järvellä, käki kukkui kauempana metsässä ja pikkulinnut sirkuttivat lähipuiden oksilla. ”Tämä se on lomaa,” totesin.

Perjantaiaamu valkeni hieman harmaana ja kohtalaisen viileänä. Aamupala maistui herkulliselta ulkona terassilla ja muutkin alueella olevat alkoivat heräilemään ja valmistautumaan tulevaan miittiin. Iltapäivän mittaan osallistujamäärä kasvoi ja pian meitä olikin jo kymmenkunta asuntoautoa paikalla. Valtaosaaan porukasta olimme jo tutustuneet aiemmin keväällä Kopparnäsissä, emme kuitenkaan kaikkiin. Oli kiva tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa.

Ilta eteni saunoen vaunusaunassa ja makkaraa paistellessa grillikodalla. Ja tulihan käytyä myös uimassa siinä saunomisen lomassa, jos sitä mahapohjaa voi uimiseksi kutsua. Mutta talviturkki on nyt heitetty. Usva laskeutui illan mittaan kauniisti järven ylle. Sytytimme pimeän tullen vielä kynttilät terassilla ja nautimme hieman viiniä.

Perjantai-illan tunnelmaa omalta terassilta

Lauantai alkoi erittäin sumuisena, mutta sumussa on jotain taikaa, uskoisin. Se vangitsee katseen horisonttiin ja saa ajatukset lukkiutumaan vain tähän hetkeen. Sumu alkoi hälvenemään ja lauantaiaamu aukenemaan. Miittiläiset lyöttäytyivät toinen toistensa seuraan ja nauru ja puheensorina kasvoi kasvamistaan.

Jengiläiset lähdössä reissuun

Lauantaipäivän ohjelmassa oli yhteinen kahvitteluhetki grillikodalla, joka myöhemmin illalla nimettiin Pistiksen kerhotaloksi. Ennen kahvia joukko innokkaita pyöräilijöitä lähti pienelle pyöräretkelle lähimaastoon. Sähköavusteiset, kokoon taittuvat polkupyörät olivat viikonlopun hitti ja seuraavaan miittiin mennessä uskoisin, että niitä on kenties vielä enemmän. Pyöräjengi sai nimekseen MC Helvetin Perkeleet ja tämä kova jengi kävi aiheuttamassa pahennusta läheisellä näköalapaikalla, olivat kuitenkin aika hurjia keltaisissa liiveissään. Jengin palattua reissultaan oli kahvien aika.

Kahvitilaisuuden teemana oli äitienpäivän vietto. Tarjoilupöytä notkui tarjottavista herkuista ja kaiken kruunasi äideille jaettavat ruusut. Ruusuja tuli kaksin kappalein, koska ihanat ihmiset toisistaan tietämättä olivat ajatelleet samaa ja olivat ostaneet äitienpäiväruusuja miittiin osallistuville naisille. Tilaisuus oli tunteita herättävä ja viimeistään tässä vaiheessa porukan yhteen liittävä. Kahvitilaisuuden jälkeen alettiin valmistella telttasaunan kasaamista.

Telttasaunan kasaamiseen menee teoriassa 10-15 minuuttia. Todellisuudessa telttasaunan kasaaminen vei jo 15 minuuttia siihen, kun mietittiin miten päin teltta asetetaan, mihin kohtaan ja millaiset pohjatyöt se vaatii. No sen parempi soppa, mitä enemmän keittäjiä.. vai miten se menikään. Saunapuiden pilkkominen onnistui sutjakkaasti, etenkin kun ympärillä oli runsaasti kannustusjoukkoja. Sauna löysi paikkansa, rannalta löytyi riittävästi kiukaaseen kiviä ja vedetkin tuli porukalla kannettua.

Sitä omaa telttasaunaa odotellessa…. Se on sitten oma tarinansa, kuinka sen telttasaunan kohdalla teoria ja käytäntö kohtaavat….

Sunnuntaiaamuna herätys oli hieman ennen kello 6, koska yöllä tuuli oli yltynyt niin, että tavarat lenteli pihalla ja markiisin myrskyliinat hakkasivat tuulta vastaan. Sunnuntaina lähdimme ajoissa kohti Heinolaa ja kerkesin vielä käydä äitienpäiväkahvilla oman äidin luona. Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu.

Suuret kiitokset miittiin osallistuneille, seuraavaa kertaa odotellessa. 🙂