Ketturiutta ja kaatosade

Kuten otsikosta voi päätellä, alkoi viikonlopun vietto kaatosateessa Ketturiutalla. Tai oikeastaan viikonlopun vietto alkoi Woikoski Feelingistä. Siellä ollessamme ei vielä satanut, oli kuitenkin kohtalaisen viileää ja tuulista. Kävimme tässä ihanassa paikassa ensimmäisen kerran viime syksynä Heinolan frisbeegolfseuran järjestämissä kisoissa ja se paikka lumosi minut täysin jo silloin. Woikoski Feelingissä on tarjolla vaikka mitä palvelua – hevospalveluista frisbeegolfiin ja automuseosta hotellitasoiseen majoitukseen, rantasaunoista puhumattakaan. Ihan tarkalleen en edes tiedä, mitä kaikkea tämä upea paikka tarjoaa, mutta kaunista siellä on. Sielu lepää näissä maisemissa.

Woikoski Feelingin maalaismaisemista siirryttiin varsinaiseen retkikohteeseemme, Ketturiutalle. Ketturiutta alkaa olla kova vastustaja meidän ykköspaikalle Pistohiekalle. Tämä oli jo kolmas kerta, kun kävimme tänä kesänä Ketturiutalla. Alueena se on sopivasti syrjässä, mutta kuitenkin lyhyen matkan päässä kotoa. Ketturiutalla on hyvät maastot telttailuun, mutta saimme näppärästi auton viereenkin pystytettyä meidän teltan – siis telttasaunan.

Paikalla ei perjantaina ollut meidän lisäksemme ketään. Vain minä, Sami ja Samin vanhempi tytär ja karvakorvat Minni ja Milla.

Aloitimme teltan pystytyksen heti, kun kaksio oli saatu ”asumiskuntoon,” jotta kerkeäisimme kasata sen ennen vesisadetta. Kaatosade alkoi siinä vaiheessa, kun olimme hakemassa pesuvettä järvestä eli emme täysin kerenneet ennen vesisadetta. No, onneksi pian pääsimme saunaan niin ei tarvinnut märissä vaatteissa kauaa palella. Kyllä niin makoisat löylyt tulikin, että sadekaan ei enää haitannut lainkaan.

Saunan jälkeen lähdimme grillikatokseen lettujen paistoon. Olin tehnyt päivällä jo valmiiksi lettutaikinan, jotta voisimme illalla paistaa muurikalla lettuja. Kaatosade ei kuitenkaan luonut kovin retkeilymieltä, mutta letut tuli paistettua ja hyvältä maistui. Siirryttyämme takaisin kaksion lämpöön, pelailimme vähän korttipelejä ennen nukkumaan menoa.

Koko illan tuli vettä niin kovaa, ettei kuullut omia ajatuksia ja yön aikana lisäksi ukkonen piti aika ajoin huolen siitä, ettei tarvitse nukkua. No aamuyön tunteina sade ja ukkonen hellitti ja aamulla herättiin pilviseen, kuitenkin sateettomaan päivään. Lauantai aamupäivä meni kalastellessa ja ruokaa laittaessa ja muuten vaan ulkoillessa. Pari sadekuuroa tuli päivän mittaan ja ilma oli aika viileä.

Iltaa kohden keli kaunistui ja alkoi aurinkokin pilkistelemään pilven raosta. Pelasimme mölkkyä ja varioimme hieman haasteellisemman mölkkylajin. Käänsimme nimittäin kaadettavat kalikat väärin päin ja heittelimme niitä ikään kuin takaa päin. Tämä teki pelin pelaamisesta hieman jännittävämpää ja toisten pelaajien heittojen sabotoimisesta vaikeampaa. Tämä oli varsin hauska versio!

Mölkkyvariaatio

Saunoimme mölkyn pelaamisen jälkeen pitkän kaavan mukaan ja ai että, mitkä löylyt taas saimme. Koiratkin pääsivät saunan lämpöön eivätkä millään olisi halunneet lähteä pois sieltä. Päivän aikana Ketturiutalle oli tullut toinenkin autokunta koirinensa. Kutsuimme heidätkin saunomaan ja näin saimme jaettua telttasaunan ilosanomaa taas uusille ihmisille. Vierailijat kertoivat myös nauttineensa mahtavista löylyistä, olivat kovin tyytyväisiä, että saivat kokea tämän. Sauna, jos mikä yhdistää suomalaisia.

Illalla paistelimme vielä makkarat grilli- katoksessa ja ihas- telimme tyyntä järvimaisemaa. Sunnuntain ohjelmaan ei kuulunut mitään ihmeellistä, vaan pakkasimme tavarat autoon ja ajelimme kotia kohti. Niin se viikonloppu taas mennä hujahti.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Vakkaripaikalla, jälleen.

Lähes kuukausi vierähti edellisestä puskailureissusta, joten oli kiva taas päästä viikonlopuksi ulkoiluttamaan kaksiota. Viikonlopun kohteeksemme valikoitui jälleen Pistohiekka. Pistohiekka vaan aina vetää puoleensa syystä tai toisesta. No, tänä viikonloppuna syynä oli juhlatunnelma ja herkullinen ruoka sekä tietenkin hyvä seura. Yhdistimme toki reissuun myös sukulaiskierroksen.

Perjantaina saavuimme ”Pistikselle,” jossa meitä puskakaverit Kari ja Mara koirinensa jo odottivat. Kari oli luvannut toimia tänäviikonloppuna Top Chefinä. Minä olin luvannut tehdä kakun. Kun saimme auton asetettua mukavasti parkkiin, kasasimme saunan ja otimme kunnon löylyt, ennen kuin Kari rupesi meille kokkailemaan.

Saunan jälkeen joimme shampanjat 30v. juhlieni kunniaksi. Virallinen päivä oli siis jo viikko sitten, mutta aina on syytä juhlaan!

Shampanjalasillisten jälkeen alkoi grillistä tulla herkullinen valkosipulin tuoksu. Siellä oli tekeillä liemi meidän illan aterialle – simpukoille. Ikinä aiemmin emme olleet maistaneet simpukoita ja Samilla etenkin oli suuret ennakkoluulot kyseisen ruuan suhteen. Tuoksun johdattelemana hänkin uskaltautui maistelemaan ja totesi, että ennakkoluulot simpukoita kohtaan taisi olla todellisuutta suuremmat.

Simpukat ja leipä hupeni pöydästä ja maha alkoi täyttymään. Pimeys hiipi yllemme ja siirryimme hetkeksi ennen nukkumaanmenoa nuotiokatokseen tulen äärelle. Nuotiopaikalla oli eräs pariskunta, jotka olivat ensimmäistä kertaa Pistohiekalla ja muutenkin olivat ostaneet asuntoautonsa vasta helmikuussa. Totesimme naurahdellen, että mehän olemme Samin kanssa jo suorastaan konkareita tässä karavaanailussa, kun olemme jo aika tarkalleen vuoden päivät omistaneet asuntoauton ja tutustuneet niin puskailu- kuin leirielämäänkin. Myös Kari ja Mara olivat vasta viime syksynä löytäneet tämän harrastuksen.

Lauantaina meillä oli Samin kanssa ohjelmassa lähteä tapaamaan minun isovanhempiani Imatralle. Imatralle Puumalasta ei ole matkaa kuin noin 80km, joka oli myös yksi syy sille, miksi tulimme Pistohiekalle juuri tänä viikonloppuna. Söimme aamupalan, teimme lounaan ja joimme vielä kahvit ennen Imatralle lähtöä.

Palattuamme Imatralta Kari odotti meitä jo sormet syyhyten, että pääsee tekemään tämän illan ateriaa. Tänään illalliseksi meillä oli kunnon pihvit ja ehkä maailman herkullisinta kastiketta perunan kera. Itse osallistuin tekemällä lisäkesalaatin. Auringon laskiessa ruoka maistui taivaalliselta.

Ruoan jälkeen pelasimme pari erää mölkkyä. Elokuun iltoina pimeys hiipii turhan nopeasti, joten mölkyn pelaaminen tällä erää jäi lyhyeen. Päivä oli mennyt reissatessa, joten myös väsymys hiipi silmäluomiin jo ennen iltakymmentä. Istahdimme vielä hetkeksi kynttilän valoon markiisin alle ennen nukkumaan menoa.

Sami kuola valuen jo odottaa, milloin voidaan aloittaa syöminen

Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään ja istuskeltiin kaikessa rauhassa aamupalapöydässä. Ulkoilutimme koiria aamupäivän mittaan ja pian jo ruvettiin purkamaan leiriä, jotta voimme suunnistaa kotia kohti. Poikkesimme kotimatkalla vielä Kuortin frisbeegolfradalla heittämässä yksi kierros, jottei tämäkään viikonloppu jää ilman frisbeegolfia. Kotona söimme makaroonia ja jauhelihakastiketta, eiliset herkut olivat enää haave vain.

Milla ja Minni ”puskassa”

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Maaseutumatkailua

Jälleen oli aika viikonloppureissun. Perjantaina starttasimme kohti Pertunmaata. Olimme jo edellisiltana katsoneet, mihin puskaan lähdemme. Tämä paikka ei löytynyt mistään puskaparkkikartasta eikä park4night -sovelluksesta vaan katselimme google mapsin satelliittikuvan avulla, millaisia paikkoja löytyy ja näyttääkö siltä, että kohteessa olisikin jo olemassa esimerkiksi mökki tai muu asuinrakennus, ettemme eksyisi kenenkään kotipihaan.

Viime syksyn reissuista palasi mieleen kaikki koskipaikat/joenvarret, jossa yövyimme. Lähdimme siis satelliittikuvasta ensin katselemaan jokia ja koskia. Koskipaikoissa alkuperäinen ajatus oli, että pääsisi kalastamaan, mutta koska kalaonni ei ole viime aikoina meitä suosinut, katsoimme paikkoja, joissa olisi halvemmat kalastusluvat, mikäli kalaa innostuttaisiin pyytämään. Siispä päädyimme Pertunmaalle erään kosken parkkipaikalle. Paikalle päästyämme käytiin katselemassa näyttääkö virtaavan veden seassa menevän kaloja ja onko paikalla paljon kalastajia. Ehkä meidän onneksemme paikalla ei ollut kuin yksi kalastaja. Emmekä myöskään nähneet kaloja, mutta kosken kuohu oli kivaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Mielenkiinnolla seurasimme paikalla olleen kalastajan saaliita, mutta saaliin määrä ei innostanut meitä kalastamaan, joten kalastusvehkeet pysyivät visusti kontissa. Ja säästimme myös kalastusmaksun verran rahaa.

Paikassa, johon parkkeerasimme oli myös kylätalo hieman rannasta pois päin. Lisäksi kylätalon aitan laidalla oli puucee ja aittakirjasto. Aittakirjasto suorastaan kutsui katsomaan sisälle ja olihan siellä vaikka minkä näköistä kirjaa ja lehteä luettavaksi. Jos aikoisimme viipyä pidempään tällä paikalla, olisin hakenutkin sieltä jotain luettavaa. Emme kuitenkaan aikoneet jäädä tähän kuin yhdeksi yöksi, koska kylätalolla oli tulossa viikonloppuna possujuhlat. Ilmoitustaululla luki, että kaikki ovat tervetulleita possujuhliin, mutta emme kuitenkaan aikoneet tuppautua kyläläisten juhliin, joten jatkoimme aamulla matkaa tästä puskasta.

Suuntasimme lauantaiaamuna kohti Kuorttia. Kuortissa kävimme heittämässä frisbeetä Kuortin frisbeegolfradalla. Rata oli varsin sykettä nostattava vaihtelevan maastonsa vuoksi. Frisbeekierroksen jälkeen teimme ruuan ja jatkoimme matkaa. Ruoan jälkeen mietimme taas mihin lähtisimme ja löysimmekin kivan pienen veneenlaskupaikan pienen matkan päästä Kuortista. Harmiksemme siellä ei ollut yhtään parkkipaikkaa vapaana, joten jouduimme jättämään auton vähän keskemmälle. Elättelimme toiveita, että joku veneilijä tulisi kohta pois vesiltä ja saisimme auton parkkiin. Vaan toisin kävi. Sami kävi heittelemässä virveliä ja vihdoin ja viimein sai yhden ahvenen. Siis todellakin vain yhden. Keittelin kahvit autolla ja tein sen viime viikolla tekemättä jääneen mansikkakakun ja hakiessani Samia kahville, hän olikin siellä elvyttämässä sitä yhtä ainokaista ahventa, koska ei halunnut ottaa vain yhtä kypsennettäväksi. Ahven heräsi henkiin ja uiskenteli pois. Emme saaneet taaskaan kalaa syötäväksi asti.

Matka venepaikalta jatkui mansikkakakun ja kahvin jälkeen kohti kivalta näyttävää uimarantaa. Perille päästyämme, ranta olikin aivan tien vieressä eikä houkutellut jäämään. Kaiken lisäksi autoa ei saanut rantaan asti vaan se piti jättää ns. levähdyspaikalle tien vieressä. Kävimme melkein uimassa – siis melkein, koska polvia myöten veteen päästyämme pohja alkoi tuntua saviselta ja inhottavan tahmealta. Ei tehnytkään mieli uida kuumuudesta huolimatta. Käännyimmekin takaisin rantaan ja lähdimme taas jatkamaan matkaa.

Naumin virkistysalue

Pitkien hiekkatiepätkien jälkeen ja muutaman epäonnistuneen reittivalinnan jälkeen päädyimme ottamaan selvää, millainen on Naumin uimaranta. Parkkipaikalla oli paljon autoja ja epätoivo meinasi taas iskeä, että mitä nyt tehdään. Päätimme hetkellisesti parkkeerata kaksion tien viereen ja lähdimme ulkoiluttamaan koiria. Koiria kävelyttäessä hymy alkoi nousta korviin asti, kun näki alueen , johon olimme saapuneet.

Alueella upean uimarannan lisäksi oli siisti grillikatos, wc:t – myös liikuntarjoitteisille, puita ym. Rannalla oli paljon lapsiperheitä ja osa porukasta pelaili mölkkyä ja osa pelasi rantalentistä. Ihan kuin ulkomailla olisi. Vain aurinkorasvan (joka meiltäkin unohtui kotiin) ja meren tuoksu puuttuivat. Hyvä tunnelma oli selkeästi aistittavissa. Koirien lenkityksen jälkeen haimme pyyhkeet ja picnic -viltin sekä hieman juotavaa mukaan ja suuntasimme itsekin rannalle.

Päijänteellä oli sopivasti Päijännepurjehdus menossa ja purjeveneitä oli vielä joitakin näköpiirissämme. Harmitti, ettei tullut rannalle otettua kameraa mukaan, olisi saattanut saada kivoja kuvia purjehtijoista. Kävin pulahtamassa kohtalaisen kylmässä vedessä ja sen jälkeen asetuin itsekin ottamaan aurinkoa. Lämpötila taisi olla 25 asteen tietämillä ja aurinko porotti vielä iltakuudenkin jälkeen. Pikkuhiljaa ranta alkoi hiljentyä ja parkkipaikka tyhjentyä. Saimme siirrettyä kaksion kunnolliseen asentoon parkkipaikalle ja vedimme verhot tuulilasille ja asetuimme iltapuulle.

Iltapalaksi oli tacopeltiä, pienellä twistillä. Jauhelihan sijaan tacopellissä oli pulled porkia, jonka olin kotona jo lähtiessä valmistanut. Ruoks maistui erinomaiselta myös tällä lihalla. Saimme vatsat täyteen ja pian kävimme nukkumaan.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Käytin koirat aamulenkillä ja itse lähdin sen jälkeen rannalle ottamaan aurinkoa. Rannalle ei saapunut ketään lisäkseni ennen kuin kello alkoi olla 11. Lähdin itse jo siinä vaiheessa rannalta kohti autoa ja valmistauduimme kotiin lähtöön. Kotimatkalla vielä pysähdyimme Pulkkilanharjulla sijaitsevassa ravintolassa. Haimme sieltä irtojäätelöpallot ja nautiskelimme ihanasta kesäpäivästä katsellen järvelle.

Matkan taittuessa päätimme vielä pysähtyä Vesivehmaan lentokentällä ja ilmailumuseossa. Ilmailumuseoon asti ei päästy, kun jäimmekin katselemaan varjoliitäjiä ja pienkoneilla lentoon lähteviä laskuvarjohyppääjiä. Kun olimme aikamme katselleet näitä hurjia harrastajia, lähdimme kotia kohti ajatuksissa päästä ilmalämpöpumpun alle viilenemään. Ulkolämpötila näytti auton mittarissa 33 astetta. Ilmankos tuntui hieman lämpimältä. Kotia päästyämme ensimmäinen tehtävä oli laittaa ilmalämpöpumppu päälle ja viilennystä tupaan. Lämmin on ihan kiva, mutta rajansa kaikella. Hetken kuluttua oli mukava oleskella sisällä viileässä ja laittaa ruokaa. Niin se viikonloppu taas mennä hujahti. Ensi viikonloppuna – yllätys, yllätys- pelaillaan frisbeegolfia. Ohjelmassa on hupigolfin parikisa, joten tarinat, joita siltä reissulta syntyy, jäävät sen reissun tarinoiksi….

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Ketturiutta

Tämän viikonlopun teemana oli lähimatkailua, siispä suuntasimme perjantaina työpäivän päätteeksi Paistjärven retkeilyalueelle, Ketturiutalle. Ketturiutta on yksi Heinolan virkistysalueista, meiltä sinne on matkaa noin 25km. Sitä kummallisesti aina suuntaa johonkin kauemmas, vaikka kotikaupunki tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kunnat saattaisivat tarjota vaikka minkälaisia retkeilymahdollisuuksia. Täytynee ehkä ottaa selvää tarkemmin naapurikuntienkin tarjoamista retkeilypaikoista. Tänä viikonloppuna kuitenkin hyödynsimme kotikaupungin tarjoamia mahdollisuuksia.

Ajaessamme pientä hiekkatietä Ketturiutalle, vastaan tulikin tuttuja kasvoja ja tutun näköisillä kulkupeleillä. Kyseessä oli siis MC Puskalaiset, jotka keväällä äitienpäivämiitissä saivat jengin nimeksi MC Helvetin perkeleet. Tällä kertaa jengiläisiä ei ollut kuin yksi pariskunta, koska valtaosa muista jengiläisistä reissaa tällä hetkellä kesälomareissuillaan toisaalla. Mutta tämäpä oli varsin iloinen yllätys. Lisäksi seuraamme oli myöhemmin illalla liittymässä tuttavapariskunta koirineen, joista olen blogissa aiemminkin kertonut.

Päästyämme alueelle keitimme kahvit ja teimme pari eväsleipää ja lähdimme kohti rantaa. Sami suuntasi virvelin kanssa veteen ja itse istahdin kahvikupposen kanssa pöydän ääreen. Kahvin ja voileivän jälkeen oli hyvä ruveta kasailemaan saunaa, jotta päästäisiin löylyttelemään.

Emme tosiaan olleet ensimmäistä kertaa Ketturiutalla ja edelliskerralla paikasta jäi positiivinen mielikuva vaikkakin hyttyset olivat silloin huomattavasti enemmän kiusana. Tällä kertaa hyttysiä oli paljon vähemmän. Tunne hyttysten pienemmästä määrästä tosin saattoi johtua savusta, jota aiheutui polttaessamme maasta löytyneitä risuja ja oksia. Retkeilyalueella oli kyllä polttopuita, mutta ne olivat pitkinä rankoina, jolloin niitä piti ensin sahailla ja sitten halkoa, jotta olisivat sopivia grilliin tai nuotioon.

Yleisillä paikoilla ei aina ole niin kehumista sahan tai kirveen terävyydestä, joten innokkaita sahaajia oli kovin vähän. Huumoriporukalla kun ollaan, niin sovittiin, että jos joku erehtyy sanomaan, että on kylmä, pitää mennä sahaamaan puita. Kumma juttu, kellään ei illan aikana ollut kylmä vaikka lämpötila laski liki 10 asteeseen, ehkä jopa sen alle yötä vasten.

Ketturiutan nuotiokatos

Löylyttelyjen jälkeen kerättiin risuja maasta notskille, paisteltiin makkaraa ja nautittiin hyvästä fiiliksestä, ehkä hieman viilenevässä illassa – mutta onneksi kellään ei ollut kylmä.

Lauantaiksi ei ollut mitään suunnitelmia. Päivällä yritin hieman valokuvailla, mutta ei oikein löytynyt kuvattavaa. Päivän mittaan tehtiin herkullista ruokaa ja mikä parasta – sen jälkeen sai nukkua päiväunet. Tai niin ainakin kuvittelin, mutta ensin puhelin piippaili ja kohta alkoi satamaan vettä ja piti kiiruhtaa ulos laittamaan matot ja kengät sekä muut sateelta suojattavat tavarat sateensuojaan. No vettä ei sitten satanutkaan, kuin sen hetken, että tavarat sai laitettua suojaan. Eipä siinä enää uni tullut ja rupesimme keittelemään kahvia.

Lounaaksi hampurilaisia.

Naapuriautoistakin alkoi pikkuhiljaa kuulua ääniä, joten päiväuniaika taisi olla ohi muillakin. Siirryimme pikkuhiljaa taas nuotiopaikalle ja illan ohjelmassa oli saunomisen lisäksi frisbeen kopittelua ja mölkkyä.

Mölkkypeliä pelattiin aluksi joukkuekilpailuna, kunnes muutaman karvaan tappion jälkeen siirryttiin ratkaisevaan yksilöpeliin, oikeastaan kahteen tai kolmeen tai taisi niitä olla neljäkin kierrosta. Loppuen lopuksi voittajia oli useampi, mutta Sami pysyi visusti hännillä. Taisi olla lähellä, ettei mölkkykin mennyt nuotioon… Sami nieli tappionsa ja tyytyi kohtaloonsa. Ilta viileni ja sänky lämpimine peittoineen alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Aamulla heräilimme taas kaikessa rauhassa, pakkasimme saunan autoon ja aamupäivän aikana poistuimme Ketturiutalta. Poikkesimme vielä kotimatkalla paikallisella uimarannalla piknikillä, kun ei meillä ollut mihinkään kiire. Pikkuhiljaa aloimme jo suunnittelmaan ensi viikon reissua, katsotaan mihin sitten päädymme.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Viikonloppu frisbeegolfin parissa

On kulunut viikko juhannuksesta eli ensimmäinen loman jälkeinen työviikko takana. Aloitin uudessa työssä maanantaina, joten oli jo aika päästä hetkeksi hengähtämään. Uuden opettelu vie kovin paljon energiaa, mutta onneksi olen päässyt hyvin sisään ja työ on mielenkiintoista ja mieleistä. On hienoa tehdä työtä, josta tykkää.

Lähdimme perjantaina työpäivän jälkeen ajelemaan kohti Sipoota. Oikeastaan kohti Porvoota, jossa yövyimme. Tämä paikka ei ollut tyypillinen meidän reissuihin kuuluva puskaparkki, mutta parkki kuitenkin. Heinolan frisbeegolfseuran aktiiviporukka oli varannut majoituksen Porvoosta, koska tänä viikonloppuna (oikeastaan keskiviikosta alkaen jo) oli ohjelmassa Tyyni 2019 -frisbeegolftapahtuma. Tyyni on vuosittain järjestettävä suuri tapahtuma frisbeegolfin parissa. Tapahtuma kerää aina enemmän ja enemmän kisaajia, tänä vuonna osallistujien määrä kipusi lähes tuhanteen. Siis isosta tapahtumasta kyse.

Saavuimme perjantaina kaverien varaamalle mökille, jos mökistä tässä tapauksessa voi puhua. Asetuimme pihaan ja lähdimme ihastelmaan maisemia. Kaverit takapihan puolella olivat jo saunassa ja osa poreilemassa jakuzzin lämmössä, osa saapui vasta omalta kisakierrokseltaan. Fiilis ihmisillä oli loistava, vaikka kisat eivät ihan kaikilla olleet menneet tavoitteiden mukaisesti. Meille pidettiin esittelykierros, talo oli hyvin vanha, ehkä 1800 -luvun lopulta, jota ajan kuluessa oli laajennettu ja remontoitu paljon. Oman katseeni kuitenkin lumosi tämä ihana maalaismaisema. En ole koskaan asunut täysin maalla, siksi ehkä tämä maisema aina viehättää.

Pian liityimme toisten seuraan saunomaan ja porealtaaseen. Saunomisen jälkeen grillailtiin ja nautittiin olosta. Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin pelailemaan korttia. Itse en kyllä osallistunut, mutta olin hengessä mukana. Naurua ja iloa ei tästä illasta puuttunut. Aamulla herätys oli hyvissä ajoin, jotta pääsimme jo klo 8 lähtemään kisapaikoille.

Frisbeegolfrata, jossa kisaa käytiin, oli rakennettu Nevas -golfin viheriöille. Väylät olivat hienoja ja olisi mahtavaa joskus päästä itsekin osallistumaan vastaavanlaiseen kisaan. No se olkoon tulevaisuuden haave sitten joskus. Kiersimme rataa yhden LDG:n (lyhenne Heinolan frisbeegolf -seuran nimesta Lords of disc golf) jäsenen matkassa, Sami toimien hänelle caddynä eli frisbeegolfbägin kantajana. Itse kateellisena seurasin toisten heittoja ja otin valokuvia.

Puolen päivän tietämillä palasimme takaisin mökille ja rupesimme kokkailemaan. Iltapäivän kierrokset alkaisivat pian, mutta itse en enää päässyt lähtemään, koska jalassani oleva pitkäaikainen vaiva äityi kovin kipeäksi aamun aikana. Otin särkylääkkeen ja jäin mökille itsekseni lepuuttamaan jalkaa. Muut lähtivät katsomaan loppukisoja. Kärkiryhmässä pelasi yhdet maailman parhaimmista frisbeegolf -ammattilaisista eli Lizotte, McMahon, Oakley sekä suomalaisista Leo Piironen. Edellisessä postauksessa kerroin olleeni frisbeegolfohjaajakoulutuksessa. Sen koulutuksen meille piti juurikin yllä mainittu henkilö, Leo Piironen.

Kun kisat alkoivat päättymään, laitoin saunan lämpiämään ja iltapäivän aikana leivoin myös porukalle marjapiirakkaa, jotta tullessaan kisoista saisivat juoda kahvit ennen saunaan suuntaamista. Päivä oli kaikin puolin onnistunut ja ilta oli vielä edessä.

Illan aikana ohjelmassa oli saunomista, grillailua, kortin peluuta ja mysteeriboxin avaamista. Mysteeriboksista jokainen kisoihin osallistunut sai itselleen yhden kiekon ja lopuksi suoritettiin kaikkien kesken arvonta. Onni ei suosinut meitä, mutta tunnelma oli katossa siitä huolimatta. Kello alkoi olla yksi yöllä, kun suuntasin kaksioon unten maille. Muut jäivät vielä pelaamaan korttia aamuyön tunneille asti. Sunnuntaiaamuna oli aika lähteä kotia kohti ja ruveta siivoamaan kaksiota, jotta se pääsee maanantaina ilahduttamaan kummipoikaani ja hänen perhettään. Toivottavasti karavaanikärpänen puree myös heitä, jotta voisimme joskus tehdä yhdessä reissuja.

Sunnuntaipäivän päätteeksi kävimme vielä kotiradalla heittämässä yhden kierroksen frisbeetä Kumpelin frisbeegolfpuistossa. Kierros Kumpelin radalla oli kyllä virhe, huonompaa tulosta en vielä tänä kesänä ole saanut. No harjoitus tekee mestarin.,..

Takana siis varsin frisbeen täyteinen viikonloppu.

Korin mainos olisi ollut huomattavasti viisaampi valinta heittelykierroksen sijaan.
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kesäloma 2019, osa 3.

Koulutusmateriaali ja kouluttaja

Kesälomareissailuun tuli pieni katko keskellä lomaa. Olimme siis viikonlopun frisbeegolfohjaakoulutuksessa. Koulutusviikonloppu oli oikein hyvä ja antoi kyllä eväitä jatkoon. Itse olen heitellyt frisbeetä parin vuoden ajan ja nyt sain koulutusta siihen, kuinka aloittelijoita voi ohjata. Oppi siinä itsekin paljon uusia asioita. No se siitä koulutuksesta, kesälomareissailu jatkui taas maanantaina.

Viikonlopun aikana joukkoomme liittyi myös Samin nuorempi tytär, Sara. Reissumme jatkui siis hieman suuremmalla kokoonpanolla. Lähdimme reissuun maanantai-iltapäivällä ja suuntana oli Jyväskylä. Emme kuitenkaan menneet Jyväskylään asti heti maanantaina vaan parkkeerasimme kaksion eräälle veneenlaskupaikalle. Veneenlaskupaikan uintimahdollisuudet olivat hieman heikohkot, mutta koska oli niin kuuma ja hiostava keli, oli aivan sama, missä sitä kastautui, joten vaihdoimme uikkarit päälle ja suuntasimme veneenlaskuluiskalle. Kyllä teki hyvää pulahtaa veteen. Uimiseksi sitä ei voi kutsua, koska veneenlaskuluiskan pohja oli niin kivinen ja epämukavan tuntuinen, ettei siinä tehnyt mieli lähteä uimaan, mutta sai ainakin ihon viilennettyä.

Syy hiostavalle kelille selvisi hyvinkin pian, koska kohta alkoi kertyä ukkospilviä taivaalle ja kaatosade alkoi. Sade meni nopeasti ohi ja ukkonenkin jyrähteli vain vähän. Sami lähti laiturille kalaan ja liityimme Saran kanssa kalastajan seuraksi ihastelemaan tummaa taivasta.

Samin tavoitteena kalastaa meille iltapala-ahvenet, mutta tälläkään kerralla kalastaminen ei tuottanut tulosta. Söimme siis ruuaksi hernekeittoa, höystettynä ylämaan karjan säilykelihalla. Sepä maistuikin hyvältä tuoreen ruisleivän kanssa. Söimme mahat täyteen ja lähdimme Saran kanssa tiskaamaan astioita rantaan. Teimme ehkä tiskaamisen nopeusennätyksen, koska aiemmin ihastelemamme ukkonen räsähti sen verran kovasti pään yläpuolella, että tuli kiire takaisin autoon. Vedimme kaikki ikkunat kiinni ja pimennytverhot eteen, ettei salaman välke pelottaisi koiria. Yritimme peittää jyrinää myös laittamalla musiikkia kovemmalle, mutta todettiin se turhaksi, koska veden ropina yltyi niin kovaksi, ettei kuultu edes omia ajatuksia. Ilta menikin pelaillessa lautapelejä ja kuunnellessa sateen ropinaa.

Tiistai aamuna koiria ulkoiluttaessa erään peräkärryn takaa löytyikin leiriytymisen kieltävä merkki. No emmehän me olleet leiriytyneet vaan olimme vain nukkuneet yön virallisella parkkipaikalla.

Lähdimme aamusta jatkamaan matkaa Jyväskylään, jossa tarkoituksenamme oli mennä Laajiksen seikkailupuistoon. Päästyämme perille Laajiksen parkkikselle, teimme evääksi hodareita ja sen jälkeen Sami ja Sara suuntasivat köysiradalle. Itse tyydyin mielummin katselemaan maan tasalta, koska en usko kuntoni riittävän köysiradalla keikkumiseen.

Laajiksen köysiradan jälkeen, hiki otsalta valuen(myös minulta) lähdimme vielä heittämään frisbeetä Laajiksen lyhyemmälle radalle. Frisbeegolfradan kupeessa oli myös lampi, johon minä ja Sara pulahdimme pikaisesti, että saimme enimmät hiet iholtamme pois. Sen jälkeen kierrettiin rata loppuun ja lähdimme jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen.

Seuraavan kohteen valinta oli hieman haastavaa, koska olimme menossa Mikkelin suuntaan seuraavaksi, mutta puskaparkkikartta tai park4night -sovellus ei antanut meille Jyväskylän ja Mikkelin väliltä kovinkaan hyviä puskaparkkivaihtoehtoja, koska halusimme paikkaan, missä päästään uimaan ja toivottavasti myös pystyttämään telttasauna. Ajoimme siis suoraan Mikkeliin asti, mutta emme vielä mökille, johon olimme menossa Juhannukseksi.

Ajelimme pitkän matkaa pientä hiekkatietä. Pääsimme kohteeseen, joka oli nimeltään Pesäjärvi. Liikuttava, pieni uimaranta nurmikkopohjalla. Järvivesi ihanan puhdasta ja pitkälle matalaa, hienoa hiekkapohjaa, että se suorastaan kutsui uimaan. Siispä uikkarit niskaan ja menoksi. Uimarannalla oli muutamia perheitä uimassa tullessamme paikalle, mutta uimranta tyhjeni illan mittaan täysin. Tämä oli se meidän paikka, täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Pääsimme pystyttämään telttasaunan, joten voiko lomalta enempää toivoa. Saunomista ja uimista, sitä on loma, jota oli vielä muutaman päivää jäljellä.

Valitettavasti kärpäslätkä oli yöllä ja seuraavana aamuna ystävämme. Valitsemassamme paikassa oli niin paljon hyttysiä, mäkäräisiä ja paarmoja, että uimista lukuunottamatta muu ulkonaoleminen oli lähes mahdotonta. Jouduimme poistumaan tästä ihanasta puskaparkista ja lähdimme Mikkeliin ostamaan hyttyskarkotinta sisätiloihin. Matkalla poikkesimme vielä Kenkäverossa, jonka puutarhat lumosivat kukkaloistollaan.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jaan tunnelmia kenkäverosta kuvien välityksellä. Suosittelen käymään itse paikan päällä. Kaunista on.

Kenkäverosta suuntasimme vielä Naisvuoren näkötornille, mutta emme huomanneet tarkistaa, että se onkin maksullinen. Kävimme siis vain Naisvuorella. Näkötorniin emme menneet, koska otimme mukaamme vain kameran emmekä rahaa.

Naisvuorelta lähdimme mökille, jossa vietimme loppuviikon. Juhannuksen sää oli poikkeuksellisen lämmin. Paahteen seurauksena saimme päälleemme jälleen ukkosmyrskyn. Totesimme jo edellisessä paikassa ukkosmyrskyn keskellä, että siellä ukkonen, missä mekin, joten tämä ei poikennut ns. normaalista lainkaan. Loppuviikko meni mukavasti mökillä saunoen, uiden ja syöden. Ja mikä parasta, ruuat olivat toisten tekemiä, joten maistuivat normaalia paremmalta. Palasimme kotiin jo lauantai-iltana, jotta välttyisimme pahimmalta ruuhkalta.

Sunnuntai ja samalla viimeinen lomapäivä menikin kotitöiden parissa. Pesimme ja puunasimme kaksion perusteellisesti lomaviikon aikana syntyneistä hyttysen raadoista, leikkasimme nurmikon pyykkikoneen pyörittäessä ties kuinka monta koneellista pyykkiä. Lisäksi viimeiseen lomapäivään mahtui lettukestit omalla terassilla ja pyörälenkki Heinolan lintutalon kautta. Seuraavaa lomaa odotellessa.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Kesäloma 2019, osa 2: Pari muuttujaa

Viimeisin postaukseni päättyi siihen, että olisimme jääneet Vihantasalmelle yöksi, mutta sitten tulikin pari muuttujaa… Sunnuntai-iltana hyttysinvaasio iski Vihantasalmella ensin meihin ja koirien iltapissalla myös koiriin. Sen seurauksena Millalle tuli allerginen reaktio. Ja koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, ei myöskään sairaanhoitajan perheellä ole Ampikyytä.. ..joten puhelu kaverille, joka ystävällisesti lähti ajamaan iltakymmenen aikaan meille lääkettä omasta varastostaan. Kaiken lisäksi vielä päivällä olin puhunut ajellessamme Puumalasta Vihantasalmea kohti, että ”harmi kun se kyypakkaus unohtui, toivottavasti sille ei ole tarvetta.” Ja kuinka kävikään….

Milla parka

Siirsimme kaksion siis parin puhelun jälkeen kohti Mäntyharjua, toinen puheluista oli ystävälleni, joka toi lääkettä ja toinen eläinlääkäripäivystykseen. Eläinlääkäripäivystyksestä kerrottiin, että päivystys on Mäntyharjulla, joten varmuuden vuoksi ajoimme lähemmäs eläinlääkäriasemaa, mikäli Millan tila menisi huonompaan suuntaan. Onneksemme Millan reaktio helpottui jo yhden Ampikyy -annoksen myötä emmekä tarvinneet eläinlääkärin apua. Kun Millan tilanne oli selkeästi rauhoittunut, astuimme hautausmaan parkkipaikalle nukkumaan. Täytyy kyllä myöntää, että nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kun piti vähän väliä käydä tarkkailemassa Millan olotilaa. Onneksi kertaakaan yön aikana ei ollut syytä huoleen.

Maanantaiaamuna, huonojen yöunien jälkeen oli aika miettiä mitä sitten tehtäisiin. Hetken pohdiskelun jälkeen kävimme heittämässä kierroksen Mäntyharjun frisbeegolfradalla ja jatkoimme sitten matkaa. Suunnaksi muototui ensin Kuortin ABC, jossa saisimme tyhjennettyä wc:n ja otettua lisää vettä säiliöön. Sitten suuntasimme kohti Heinolaa. Suuntana Paistjärven retkeilyalue, Ketturiutta.

Ajelimme pikkuteitä kauhunsekaisin tuntein, että joudutaankohan tässä kohta taas hinattavaksi tai mitä jos vastaan tulee tukkirekka, kun tiet näyttivät aina vaan pienentyvän. Uskottelimme itsellemme, että kyllä sinne hyvin pääsee, koska olimmehan kuulleet, että sinne pääsee myös matkailuvaunun kanssa. Ajoimme hissukseen perille saakka ja perillä odottikin hyvänkokoinen parkkialue. Enää ei tarvinnut pidätellä hengitystä.

Samin lounas

Ketturiutta oli mukava, todella luonnonhelmassa oleva retkeilyalue. Linnut pitivät konserttia ja vesi liplatti rantaviivaa vasten. Olimme jo hyvissä ajoin lähteneet liikenteeseen, joten alkoi olla lounasaika. Ruuaksi teimme chili con carnea ja sitten olikin ihanaa kellahtaa päiväunille huonosti nukutun yön jälkeen.

Päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan alueeseen tarkemmin. Alueelta löytyi useita nuotiopaikkoja, huussi ja grillikatos. Alueella oli myös jonkunlainen uimaranta. Joskin paikoin ihanan hiekkarannan sijaan oli lehtiä ja oksia pohjalla. Koirien kanssa käytiin lenkillä ja myöhemmin Sami lähti kalaan. Kala ei oikein ollut syönnillä ja jäi meiltä sitten ahvenet muurikalla paistelematta, vaikka vesi kielellä niitä toivottiinkin. Muurikka kuumeni lettutaikinalle ja lisäksi paistelimme siinä perunoita ja perunoiden kaveriksi söimme silliä.

Aurinko alkoi laskea ja hyttyset löysivät meidät jälleen. Oli aika siirtyä sisätiloihin elokuvan pariin ja käydä sitten nukkumaan.

Milla tarkkaili ikkunasta tuleeko paikalle muita retkeilijöitä

Tiistaiaamuna oli taas se hetki, kun mietimme, mihin seuraavaksi suuntaamme. Pyykkikasa alkoi kasvamaan ja viikkoa oli vielä jäljellä. Päätimme lähteä heittämään frisbeetä Vääksyn frisbeegolfradalle. Onneksi asumme tässä matkan varrella, joten teimme pikapysähdyksen kotona. Kun pääsimme kotipihaan, oli nurmikko päässyt kasvamaan muistuttaen enemmänkin heinikkoa. Pihassa oleva alppiruusu oli komeassa kukassa. Isäntä kävi nurmikon kimppuun ja minä menin laittamaan pyykkejä koneeseen.

oman pihan alppiruusu

Kun oli pyykit pesty, kukat kasteltu ja vähän jotain syötykin, niin oli aika jatkaa matkaa. Ajoimme Vääksyyn frisbeegolfradalle. Vääksyn rata on kauniilla paikalla, frisbeetä tulee heiteltyä mielellään ihan jo maisemienkin takia. Pienen haasteen radalle tuo ympäröivä vesistö, jolloin heittelystä tulee hieman varovaisempaa. Varovaisuudesta huolimatta Vääksyn kanava imaisi yhden meidän kiekoista. Kierroksen jälkeen oli mukava itsekin pulahtaa uimaan.

Frisbeen jälkeen lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Kalkkisten kanava. Kalkkisten kanava liittyy vahvasti entiseen harrastukseemme, järvipelastukseen. Karavaanailu on nyt vienyt voiton järvipelastusharrastuksesta, joten aika ei ole enää riittänyt molempiin harrastuksiin. Saimme siitä huolimatta luvan yöpyä järvipelastajien tukikohdassa Kalkkisten kanavalla.

Pystytimme saunan, otimme siellä kunnon löylyt ja lähdimme ruuan laittoon ennen nukkumaan menoa. Auringonlasku oli erittäin kaunis kanavansuulla, joten iltasella oli vielä otettava kamera matkaan ja lähdettävä pienelle iltakävelylle.

Kalkkisten kanava
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kesäloma 2019, osa 1

Torstai 6.6.2019

Se hetki, jota odotetaan ympäri vuoden, siitä jaksetaan aina haaveilla ja sitä suunnitellaan – kesäloma. Kuten myös omalla kohdallani, tätä päivää on odotettu. Päästiin käynnistämään kaksio torstaina. Tässä kohtaa voin kiittää vuorotyötä, että vapaapäivien avulla loma pääsi alkamaan jo muutamaa päivää aiemmin. Virallisesti se siis alkaa maanantaina 10.6.

Tuo torstai oli myös omalla tapaa eräänlainen siirtymävaihe työelämässä. Kesäloman jälkeen uudet tuulet puhaltavat, tosin toistaiseksi vain vuoden loppuun asti, mutta kuitenkin. Uuden työn myötä siirryn arkityöhön, jolloin kaksio saa käynnistyä entistä useammin. Täytynee kyllä todeta, että viimeisen vuoden sisällä on tullut tutustuttua Suomeen enemmän kuin viimeisen 10 vuoden aikana.

Tämän reissun alkajaisiksi suuntasimme – yllätys, yllätys – Pistohiekalle. Keli mitä mahtavin, lämpötila ulkona +26 ja fiilis sitäkin mahtavampi, koska olihan loma!

Asetuimme rantapaikalle, levitimme markiisin ja rupesimme pohtimaan saunan kasausta. Saunan kasaamisessa olikin pohtimista. Ei niinkään siinä teknisessä toteutuksessa, mutta siinä, mihin se pystytetään. Valitsimme Pistohiekalta keskeisimmän rantapaikan ja rupesimme miettimään, että teltan kasaus ”samalle tontille” ei oikein onnistu, koska männyn oksat ovat aika matalalla tässä. Teltta myös kasattava lähelle meitä ja huomioitava veden kantaminen. Kaivoimme peräkontista metrimitan ja rupesimme mittailemaan aluetta, johon saisimme teltan järkevästi kasattua. Pienen epäröinnin jälkeen päätimme kuitenkin laittaa telttasaunan aivan viereemme. Alueen ehkä toiseksi keskeisemmälle paikalle. On ainakin mahtavat maisemat saunan ikkunasta.

Leirimme

Torstai vaihtui iltaa ja aurinko alkoi laskemaan. Saunan löylyt hikisen päivän päätteeksi teki todella hyvää, järvivesi oli ihanan lämmintä ja uiminen auringonlaskussa kruunasi päivän. Tätä on loma!

Perjantai 7.6.2019

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamukahvi maistui erinomaiselta järvimaisemaa ihastellessa. Aamun aikana muutamat autokunnat tekivät tilaa uusille tulijoille ja jatkoivat itse matkaansa seuraavaan kohteeseen. Perjantai -aamupäivä meni lähinnä nautiskellessa auringonpaisteesta ja uidessa. Iltapäivän puolella uusia autokuntia alkoi saapua viikonlopun viettoon. Osa oli jo tullessaan varsin hilpeissä tunnelmissa. Iltapäivä kääntyi illaksi ja sauna lämpesi taas illan aikana. Sauna kiinnosti myös lähiympäristössämme olevia ihmisiä, joten ”naapuritkin” pääsivät testaamaan saunan.

Näkymä saunan ikkunasta

Illan aikana teimme paremmin tuttavuutta erään pariskunnan kanssa, jonka tapasimme ensimmäisen kerran äitienpäivän miitissä Pistohiekalla. On mahtavaa jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa tuntuu, kuin olisi aina tunnettu. Jatkoimme oikeastaan koko viikonlopun heidän kanssaan. Viini maistui perjantai-iltana hieman liiankin hyvältä, lauantai -aamuna se kostautui pahoinvointina.

Lauantai 8.6.2019

8.6.2013

Kuusi vuotta sitten, kaunis kesäinen lauantai, oli erittäin merkityksellinen elämässämme. Silloin sanoimme toisillemme ”tahdon.” Tätä hääpäivää vietimme hieman erilaisissa tunnelmissa.

Saimme vieraaksi vanhempani ja toisen pikkuveljistä. He tulivat nauttimaan kesäpäivästä Pistohiekalle ja muistelemaan vanhoja aikoja. Pistohiekka oli ollut hyvinkin suosittu heidän nuoruudessaan.

Keittelimme kahvit ja söimme retkieväitä. Eväänä meillä oli karjalanpiirakoita ja juustoa sekä meetwurstia. Aina sitä ihmettelee, miten niinkin arkinen ruoka maistuu niin herkulliselta ulkoilmassa ja hyvässä porukassa. Nautimme sen jälkeen jälleen auringosta ja uimisesta. Iltapäivää kohden rupesi kertymään tummia pilviä taivaalle ja saimme niskaamme ukkoskuuron. Hetkeksi siirryimme sisätiloihin ja sitten laitoimmekin saunan lämpeämään.

Saunan jälkeen tehtiin hyvät ruuat ja vuorossa oli telttasaunan purkaminen, jotta pääsimme siirtymään toisaalle, koska aiemmin mainitsemani ”hilpeänä” paikalle saapuneen autokunnan juhlat jatkuivat edelleen ja itse kaipasimme jo hieman rauhallisempaan paikkaan.

Lauantai-illaksi siirryimme tuttavapariskunnan kanssa hieman rauhallisemmalle alueelle ja mitäpä muutakaan kuin kävimme taas telttasaunan kasaamisen pariin. Kasasimme saunan tähän ihanaan rauhalliseen paikkaan, saunoimme, teimme nuotion rannalle ja istahdimme nauttimaan kauniista auringonlaskusta. Olisipa tultu tähän paikkaan jo aiemmin. Tässä vaiheessa Pistohiekka jäi kakkossijalle. Tästä tuli lempparipaikkamme.. ..kunnes sunnuntaina oli aika lähteä seuraavaan kohteesen…

Sunnuntai 9.6.2019

Sunnuntaiaamuna itse nukuin pitkään. Isäntä oli herännyt jo hyvissä ajoin ja alkanut purkamaan telttasaunaa ennen kuin ennusteiden mukainen vesisade alkaisi. Niin ihanalta kuin tämä paikka oli tuntunut (ja sitä se olikin), iski totuus vasten kasvoja: ”Mitenköhän me päästään täältä pois?” Pehmeä maa yhdistettynä ylämäkeen ja asuntoautoon, ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Jätimme tarkoituksella takakontin tavarat vielä pakkaamatta ja yritimme päästä hieman kevyemmällä kuormalla liikkeelle. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi.. no ei ainkaan kovin hyvin.

Onneksemme olimme liikkeellä yhdessä tämän toisen pariskunnan kanssa ja miehet yhdessä pohtivat, miten edetään. Rannan kupeesta löytyi lankun pätkä, jolla koitimme saada maahan uppoutuneita renkaita ohjattua. Oli siitä sen verran apua, että pääsimme lankun verran eteenpäin. Vaan sittenpä iski ongelma toiselta puolelta, eli renkaat kaivautui myös toiselta puolelta pehmeään maahan. Ei muuta kun kaivamaan köysi varastosta ja hinaushommiin. Se mitä meillä ei ole, ei tarvita. Karavaanarin tiepalvelu on sitten viimeinen vaihtoehto, mutta sitä ei onneksi tällä kertaa tarvittu vaan miehet onnistuivat hinaamaan auton mäen päälle ja pian pääsimme jatkamaan matkaa. Suuntasimme Vihantasalmen vanhalle leirintäalueelle ja asetuimme yöksi siihen.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | 1 kommentti

Yhden yön retki

Heinola – Iittala – Evo – Lahti – Heinola = 331 km

Enpä olisi uskonut, että yhden yön reissuun kerkeää mahtumaan yli 300 km, saunomista ja ulkoilua, unohtamatta hyvää ruokaa. Niin vain pääsi käymään, koska olihan meillä hyvä syy reissata. Vaikka aina on hyvä syy reissata, niin tänä viikonloppuna meillä oli erityisen hyvä syy, sillä kaksio täydentyi omalla telttasaunalla.

Lauantain aamuvuoro töissä meni esitellessä työkavereille kuvia telttasaunoista ja kertoen tarinaa meidän telttasaunaprojektista. Telttasaunaprojekti saattaa olla hieman harhaanjohtava, mutta tämän ihanuuden hankkimiseksi jouduimme tekemään eräänlaisia valintoja. Punnitsimme vaihtoehtoja telttasaunan ja kokoon taittuvan sähköpyörän sekä telttasaunan ja kuvauskopterin välillä. Aina telttasauna voitti, joten projektin etenemiseksi tarvittiin luopumista yllämainituista. Molemmat olisivat reissatessamme mukava lisä, mutta tilan puutteen ja vähäisen käytön vuoksi nämä olivat myös järkivalintoja.

Lähdimme reissuun heti töistä päästyäni. Edellispäivänä auto oli jo pakattu lähtökuntoon joten ei muuta kuin kengät jalkaan ja menoksi. Navigaattoriin asetettiin suunta kohti Hämeenlinnaa, tarkemmin ottaen kohti Iittalaa. Vettä satoi taivaan täydeltä matkan aikana, oikeastaan koko viikonlopun ajan, mutta se ei menoa haitannut.

Normaalista poiketen, olimme hieman etuajassa sovitusta aikataulusta, joten pysähdyimme Iittala Outletissa sekä tietenkin Kultasuklaan myymälässä. Joimme kahvit ja pyörähdimme outletin puolella. Onneksi tällä hetkellä meillä on Pentikin astiasarja, joten Iittalan myymälästä ei tarttunut mitään matkaan. Ostimme suklaat myymälästä ja ajoimme hakemaan meidän telttaa siitä lähes naapurista.

Myyjä kertoi meille, että telttasaunat olivat kasvattaneet suosiotaan viime aikoina. Tämä koitui myös meidän kohtaloksemme, koska tilaamamme lämminvesivaraaja jäi jälkitoimitukseen. Oikeastaan koko telttasaunan hankinta meinasi mennä pieleen, mutta loppuenlopuksi meille kävikin parempi tuuri kuin alun perin ajateltiin. Tilasimme siis alunperin samanlaisen saunan, mitä olimme testanneet, mutta se oli päässyt varastosta loppumaan ja myyjä tarjosi meille isompaa versiota. Vähän jouduimme maksamaan lisää, mutta saimme teltan nyt, kun kesälomakin alkaa jo parin viikon kuluttua. Saimme siis tilaamamme teltan sijaan vähän isomman teltan, jossa oli pukuhuonekin, jota pienemmässä ei olisi ollut. Sauna pakattiin kyytiin ja mietimme, mihinköhän suuntaisimme. Olihan sitä heti päästävä testaamaan.

Sauna kyydissä

Tutkimme puskaparkkikarttaa ja mietimme hyvää retkikohdetta. Samalla somen ihmeellisessä maailmassaa tuli vastaan kuva Evolta, jossa näkyi tuttuja kasvoja. Evolle ei ollut edes pitkä matka. Sinne siis.

Päästyämme Evolle – Niemisjärven retkeilyalueelle – aloitimme telttasaunan kasaamisen. Saunan kasaamisohje sanoi, että saunan kasaamiseen menee 20 minuuttia. Omalla kohdallamme todella 20 minuuttia riitti saunan kasaamiseen, mutta siinä vaiheessa ei vielä kuitenkaan ollut kiuasta ja lauteita aseteltuna, mutta ehkä ensi kerralla siinäkin jo onnistumme. Telttasaunan kasaaminen siis todella oli aika helppoa.

Kiukaan ja lauteiden asettelun jälkeen pääsimme kantamaan puita ja joukko innokaita saunojia lähti kantamaan vettä. Toiset etsivät kiukaalle kiviä (vaikka ne eivät pakollisia olisikaan) ja pian päästiin kaikki joukolla ihmettelmään uutta, hienoa telttasaunaa, jonka piipusta savu tuprutti.

Kattila toimi lämminvesivaraaajan korvikkeena

Sauna lämpesi tosi nopeasti ja vaikka meitä varoiteltiin liiallisesta puiden käytöstä, siitä huolimatta niin pääsi käymään. Kiuas hehkui punaisena ja tulipahan ainakin kaikki tehdasrasvat ja -pölyt poltettua pois.

Pian kuitenkin päästiin rentoutumaan kukin vuorollaan saunan lämpöön.

Saunan lempeät löylyt rentouttivat mukavasti ja pian jo sänky työpäivän ja reissaamisen päälle kuulosti erittäin houkuttelevalta, joten unta ei kauaa tarvinnut houkutella.

Aamun koittaessa Sami heräili jo hyvissä ajoin ja pakkasi saunan takaisin auton konttiin ja toisten lähtiessä pyörälenkille sähköpyörillään (jollaisesta itse juuri luovuimme), suunnistimme kohti Lahtea Mukkulan frisbeegolfradalle. Siellä muutamat väylät kerettiin heitellä, kunnes kaatosade asetti omat haasteensa heittelylle ja lähdimme kotia kohti.

Kotona pystytimme telttasaunan omaan pihaan, onnistuimme kasaamisessa erittäin nopeasti ja vielä kerran tälle viikonlopulle nautimme lempeistä löylyistä. Kesälomaa odotellessa…

”Kotipuska”
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Astetta parempi puska

Eletään torstaissa, työviikko ohi ja pitkä viikonloppu edessä. Askel tuntuu kuitenkin keveältä kuuden päivän työputkesta huolimatta. Iltapäivällä oli ollut TYHY -toimintaa keilauksen merkeissä ja aamulla olin kuullut kivoja uutisia työrintamalta. Odotettavissa oli erilainen viikonloppu, meidän kohdalla ensimmäinen puskamiitti Puumalan Pistohiekalla. Emme oikein tienneet, miten moiseen valmistautua, mutta hyvillä mielin lähdimme matkaan. Kesäkauden aloitus oli Pistohiekan suhteen ollut hieman epäonnisempi, tällä kertaa kuitenkin pääsimme perille asti.

Olimme perillä torstai-iltana ja Pistohiekalla oli vielä kohtalaisen hiljaista, mutta emme kuitenkaan olleet ainoat pitkän viikonlopun viettäjät. Paikalla oli jo kaksi autokuntaa ennen meitä. Hetken kuluttua puskamiitin koollekutsujana toiminut pariskunta tuli tervehtimään meitä ja toivotti meidät tervetulleeksi. Sen jälkeen etsimme omiin tarpeisiimme sopivan leiripaikan ja levitimme markiisin. Tästä voi viikonloppu alkaa.

Leiri pystytetty

Torstaina paistoi aurinko ja lämpötilakin oli kohtalaisen lämmin. Kävimme kävelemässä alueella ja ulkoiluttamassa koiria. Voi niitä ihania tuoksuja, jotka johdattivat koirien neniä puskasta toiseen. Kaivoimme myös kameran esiin ja kävimme hieman kuvailemassa lintuja. Lintujen bongauksen jälkeen oli kiva istahtaa markiisin alle ja nauttia näköalasta ja luonnon äänistä. Kuikan kutsu kuului järvellä, käki kukkui kauempana metsässä ja pikkulinnut sirkuttivat lähipuiden oksilla. ”Tämä se on lomaa,” totesin.

Perjantaiaamu valkeni hieman harmaana ja kohtalaisen viileänä. Aamupala maistui herkulliselta ulkona terassilla ja muutkin alueella olevat alkoivat heräilemään ja valmistautumaan tulevaan miittiin. Iltapäivän mittaan osallistujamäärä kasvoi ja pian meitä olikin jo kymmenkunta asuntoautoa paikalla. Valtaosaaan porukasta olimme jo tutustuneet aiemmin keväällä Kopparnäsissä, emme kuitenkaan kaikkiin. Oli kiva tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa.

Ilta eteni saunoen vaunusaunassa ja makkaraa paistellessa grillikodalla. Ja tulihan käytyä myös uimassa siinä saunomisen lomassa, jos sitä mahapohjaa voi uimiseksi kutsua. Mutta talviturkki on nyt heitetty. Usva laskeutui illan mittaan kauniisti järven ylle. Sytytimme pimeän tullen vielä kynttilät terassilla ja nautimme hieman viiniä.

Perjantai-illan tunnelmaa omalta terassilta

Lauantai alkoi erittäin sumuisena, mutta sumussa on jotain taikaa, uskoisin. Se vangitsee katseen horisonttiin ja saa ajatukset lukkiutumaan vain tähän hetkeen. Sumu alkoi hälvenemään ja lauantaiaamu aukenemaan. Miittiläiset lyöttäytyivät toinen toistensa seuraan ja nauru ja puheensorina kasvoi kasvamistaan.

Jengiläiset lähdössä reissuun

Lauantaipäivän ohjelmassa oli yhteinen kahvitteluhetki grillikodalla, joka myöhemmin illalla nimettiin Pistiksen kerhotaloksi. Ennen kahvia joukko innokkaita pyöräilijöitä lähti pienelle pyöräretkelle lähimaastoon. Sähköavusteiset, kokoon taittuvat polkupyörät olivat viikonlopun hitti ja seuraavaan miittiin mennessä uskoisin, että niitä on kenties vielä enemmän. Pyöräjengi sai nimekseen MC Helvetin Perkeleet ja tämä kova jengi kävi aiheuttamassa pahennusta läheisellä näköalapaikalla, olivat kuitenkin aika hurjia keltaisissa liiveissään. Jengin palattua reissultaan oli kahvien aika.

Kahvitilaisuuden teemana oli äitienpäivän vietto. Tarjoilupöytä notkui tarjottavista herkuista ja kaiken kruunasi äideille jaettavat ruusut. Ruusuja tuli kaksin kappalein, koska ihanat ihmiset toisistaan tietämättä olivat ajatelleet samaa ja olivat ostaneet äitienpäiväruusuja miittiin osallistuville naisille. Tilaisuus oli tunteita herättävä ja viimeistään tässä vaiheessa porukan yhteen liittävä. Kahvitilaisuuden jälkeen alettiin valmistella telttasaunan kasaamista.

Telttasaunan kasaamiseen menee teoriassa 10-15 minuuttia. Todellisuudessa telttasaunan kasaaminen vei jo 15 minuuttia siihen, kun mietittiin miten päin teltta asetetaan, mihin kohtaan ja millaiset pohjatyöt se vaatii. No sen parempi soppa, mitä enemmän keittäjiä.. vai miten se menikään. Saunapuiden pilkkominen onnistui sutjakkaasti, etenkin kun ympärillä oli runsaasti kannustusjoukkoja. Sauna löysi paikkansa, rannalta löytyi riittävästi kiukaaseen kiviä ja vedetkin tuli porukalla kannettua.

Sitä omaa telttasaunaa odotellessa…. Se on sitten oma tarinansa, kuinka sen telttasaunan kohdalla teoria ja käytäntö kohtaavat….

Sunnuntaiaamuna herätys oli hieman ennen kello 6, koska yöllä tuuli oli yltynyt niin, että tavarat lenteli pihalla ja markiisin myrskyliinat hakkasivat tuulta vastaan. Sunnuntaina lähdimme ajoissa kohti Heinolaa ja kerkesin vielä käydä äitienpäiväkahvilla oman äidin luona. Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu.

Suuret kiitokset miittiin osallistuneille, seuraavaa kertaa odotellessa. 🙂

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti