Kesäloma 2023 – Road Trip Eurooppaan, osa 3

Lomareissu jatkui taas jokseenkin pienemmällä budjetilla, jos se tähänkään asti kovin suuri oli ollut. Reissun tarkoituksena oli nähdä mahdollisimman paljon kaikkea ja kerrankin jotain muuta kuin Norjaa. Norjassa on sitä jotain ja joku aina vetää meidät sinne. Olemme siellä käyneet vuosittain vuodesta 2017 alkaen, kun ostimme ensimmäisen asuntoautomme. Tällä kertaa suunta oli toinen.

Matka jatkuu

Lähdimme siis ajamaan kohti Pohjois-Saksaa ja budjettitietoisina päätimme yöpyä Saksan puolella vielä tämän yön, kunnes huomenna suuntaisimme Tanskaan. Tanskassa leirintäalueet ovat hieman kalliimpia kuin Saksassa, joten suuntasimme Gettorfista Campingplatz Jarplundiin. Tämä leirintäalue oli selvästi monen ohi ajavan pysähdyspaikka. Alueella oli hyvin tiiviisti sijoitellut paikat, ilman mitään hienouksia eikä alueella näkynyt varsinaisia kausipaikkoja. Alueella oli kauppa ja yksi iso huoltorakennus, josta löytyi wc:t, suihkut, keittiöt ja erilliset piknik/grillausalueet. Meillä oli meidän oma matkagrilli tietenkin mukana ja grillailimme siinä makkarat ja grillijuustot kera grillisalaatin ja oluen. Eli tämän päivän ateria oli hyvin, hyvin perinteinen suomalainen grilliateria. Sääkin suosi meitä ja ruoan päälle oli mukava vain nauttia auringonpaisteesta retkituolilla istuskellen. Mieli oli nyt rauhallinen, kun auton jarrut oli huollettu ja loma sai jatkua.

Jatkoimme matkaa Saksasta Tanskaan ja ajattelimme, että ajellaan rantoja pitkin ihastellen niitä Tanskan maisemia, jotka viikko sitten jäivät väliin. Googlettelimme nähtävyyksiä, jotka osuisivat Tanskan rannikolle. Löysimme sellaisen paikan kuin ”Loppumaton silta” Tanskan Århusissa, turkoosin meren rannalta. Olihan se pakko käydä kävelemässä loppumattomalla sillalla. Vastoin odotuksia, tämä olikin hyvin pieni nähtävyys, mutta ihan hauska ajatus.

Sillan vieressä oli myös Marselisborgin peurapuisto, josta ensin ajoimme ohi tietämättämme, mikä se oli ja hetken päästä päätimme kääntyä ja mennä katsomaan tarkemmin paikkaa. Puistoon pääsi peurojen keskelle kävelemään. Valitettavasti siinä vaiheessa emme löytäneet puiston vierestä parkkipaikkaa, joten päädyimme kuitenkin ajamaan ohi. Hiljalleen alkoi jonkinlainen reissuväsymys iskemään ja mieleen juolahti, josko oltaisiin seuraava yö ihan hotellissa, syödään hyvin hotelliaamiainen ja rentoudutaan kunnolla yksi ilta. Varasimme siis Skandic Århusista huoneen yhdeksi yöksi. Siellä pääsimme saunomaan, nukkumaan hyvässä sängyssä ja mikä parasta, pääsimme hotelliaamiaiselle. Tämä oli hyvä ratkaisu stressaavien päivien jälkeen.

Miettiessämme seuraavien päivien reissukohteita vastaan tuli Skagen Tanskan pohjoiskärjestä, jossa kaikki rakennukset ovat keltaisia. Itsehän rakastan keltaista väriä, joten ihan jo siitä syystä sinne oli päästävä. Lisäksi Skagenin kärjestä oli hienoja kuvia majakoista ja hylkeistä sekä meriakvaariosta, The North Sea Oceanarium, mikä sijaisti Skagenin lähellä Hirsthalsissa. Suuntasimme siis seuraavana aamuna Skagenia kohden. Skagen oli juuri sitä, mitä odotimme. Upea paikka!

Kaikki tiet vievät Norjaan

No, koska olimme jo niin lähellä Norjan rajaa, miksi emme ajaisi Norjan kautta kotiin. Tämän kesälomareissun tarkoitus oli käydä jossain muualla kuin Norjassa, mutta kuinka kävikään.. Norjaan tiemme taas vei..

Yövyimme vielä yhden yön Tanskassa Tornby strand Campingissä, lähellä satamaa, josta pääsimme aamulla lautalla Norjaan Kristiansandiin. Tornby Strandin leirintäalue oli kyllä kaikkein hienoin niistä leirintäalueista, joissa olimme ehkä koskaan yöpyneet. Leirintäalueella oli perinteisten leirintäpaikkojen lisäksi mökkejä, todella siistit huoltotilat, hyvät telttapaikat, uima-altaat, leipomo ym. tuotteita myytävänä jne. Kaiken lisäksi lapsille oli iso leikkikenttä, jossa pomppulinnoja. (Suosittelen vilkaisemaan heidän internet-sivujaan). Jos vielä joskus päädymme tälle seudulle reissailemaan, ehdottomasti yövymme tällä alueella uudestaan ja varaamme siihen enemmänkin aikaa. Tämä oli varsinainen löytö! Aamulla pakkasimme tavaramme ja jatkoimme kohti Norjan upeita maisemia.

Lauttamatka Hirsthalsista Kristiansandiin kesti noin kolme tuntia + odotusaika satamassa. Ajelimme Norjassa vielä vuoristojen keskellä muutaman tunnin ajan, mutta sitten piti jo löytää yöpaikka. Yövyimme Haugjåsund campingissä, joka oli hyvin pieni ns. maalaistalon pihapiiri, johon oli rakennettu wc:t ja suihkut erilliseen rakennukseen. Muita palveluita emme tänä iltana/yönä tarvinneet, oli jo melko myöhä saapuessamme alueelle. Tämä oli vain lyhyt nukkumispysähdys ja sitten taas seuraavana päivänä ajelimme maisemareittejä Norjan serpentiiniteillä.

Matkalla näimme upeita vuoria, jokia, siltoja ja kaikkea kaunista, mitä Norja itsessään on. Tämä päivä oli täysin pyhitetty pelkälle ajolle ja maisemien katselulle. Kiersimme Haugjåsundista Ål Campingiin Oddan, Eidfjördin, Fagerheimin ja Geilon kautta. Kilometrejä kertyi noin 400km tälle päivälle, mutta aikaa se vei ainakin 8 tuntia välillä pysähdellen kahville, syömään, lataamaan autoa ym. Olimme seuraavan yön Ål:issa leirintäalueella.

Eteläisessä Norjassa vuorten jyrkkyys ja serpentiiniteiden määrä yllätti. Kolme päivää jaksoimme vain ajaa ja ihastella maisemia. Välillä olimme pilvien korkeudessa ja välillä sieltä laskeuduttiin alas. Erikoisimpia oli vuorten sisällä olevat ”solmut” ja risteykset, jotka saivat ihmettelemään navigaattorissa olevia mutkia. Kolmannen ajopäivän jälkeen alkoi jo mieli halajamaan kotia kohti ja viimeiset reissupäivät ajoimme vain siksi, että pääsisimme nopeasti kotiin. Yövyimme seuraavat yöt AirBnb -asunnossa ja Ruotsissa leirintäalueen mökissä. Enää ei jaksanut innostua muusta kuin siitä, että koti ja oma sänky odottivat. Ajoimme Ruotsin läpi Åresta Haaparantaan, pysähtyen Candy Worldissä ja sieltä ajelimme kotiin jo tutuksi tulleita reittejä.

Ajopäivien reittejä
Ajopäivien reittejä
Navigaattorin näkymiä

Kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa Norjasta.

Alla kuvia Norjan maisemista. Tosin kuvat eivät kerro koko totuutta, siellä on itse päästävä käymään ja kokemaan kaikki nämä upeudet. Nämä maisemat kutsuu meitä aina vain uudestaan ja uudestaan ja näyttää siltä, ettei niihin kyllästy koskaan. En kuitenkaan kirjoita Norjan maisemista sen enempää, kuvat puhukoot puolestani.

Vaikka lomareissun viimeiset päivät menivät vain autossa maisemia katsellen ja omaa sänkyä odottaen, oli reissu sen arvoinen. Kilometrejä kahteen viikkoon mahtui noin 6500km, paljon nähtävää, paljon kokemuksia, osittaista tuskailua ja onnistumisen riemua. Lomaa oli vielä jäljellä, joten paluu arkeen ei koittanut ihan heti kotia päästyämme, saimme nollata reissupölyt ja harrastaa vielä muiden kesäharrastusten parissa.

Seuraavaa loma on loka-marraskuun vaihteessa, kohteena Saariselkä, mutta reissuun on varattu majoitus koko viikoksi. Katsotaan, saadaanko sieltä mitään reissutarinoita kerrottavaksi.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kesäloma 2023 – Road Trip Eurooppaan, osa 2

Pahoitteluni lukijoille, koska olette joutuneet odottamaan tarinan jatkoa. Minulla oli teknisiä ongelmia blogialustan kanssa ja nyt se vihdoin taas toimii. Nyt ollaan jo syyskuussa, mutta onhan sitä mukava palata kesälomatunnelmiin taas parin kuukauden jälkeen..
Nyt siis reissukertomuksen kimppuun..

Hollannissa

Saavuimme Hollannin puolelle ja sieltä olimme varanneet B&B majoituksen paikasta It Noflik Stee, jossa meidät lämpimästi vastaanotti majoituspaikan omistaja. Hän esitteli meille tilat eli kauniissa miljöössä sijaitsevan aamiaisravintolan sekä varaamamme huoneen. Omistaja kertoi, että meillä oli ollut tuuria, kun saimme varattua koko viikonlopuksi majoituksen, koska edellinen varauksen tehnyt oli joutunut perumaan. Paikka oli kuulemma alle puoli tuntia Bookingissa varattavissa peruutuksen jälkeen, kun olimme jo saaneet varauksen tehtyä itsellemme. En yhtään ihmettele, että paikka oli suosittu.

Varaamamme huone sijaitsi aamiaisravintolan yläkerrassa ja toinen asunto oli aamiaisravintolan ”takana”, jossa oli tälläkin hetkellä muita vierailijoita. He taisivat olla paikallisia tai ainakin hollantilaisia ja ilmeisesti pyörällä liikenteessä, kun pyörät olivat heidän huoneiston oven vieressä eikä muita autoja pihassa näkynyt.

Varaamamme huone

Asetuttuamme taloksi (kuten kuvasta näkyy) lähdimme nautiskelemaan kesästä majoituspaikan puutarhaan. Ravintolan puolella oli paikallisia oluita ja viinejä myytävänä, joita sai vapaasti sieltä ottaa ja maksaa majoituksen päättyessä. Tietenkin piti sitten paikallista olutta maistella. Kahta sorttia otettiin ja toinen oli ihan hyvää ja toinen.. no hieman erikoisempaa.

Ulkolämpötila tänään oli noin 33 astetta ja myös tämän osalta meillä oli tuuria, koska varaamassamme huoneessa oli ilmastointilaite. Oli mukava nukkua viileässä huoneessa yön yli.

Lähdimme seuraavana aamuna tutustumaan lähikaupunkiin Franeker:iin, jossa oli paljon kaunista katseltavaa. Liikkeet ja ravintolat vasta availivat oviaan. Olimme ehkä tyypilliseen tapaamme hieman liian aikaisin liikenteessä. Kävelimme hiljaisilla kaduilla ihastellen rakennuksia.

Franekeristä lähdimme vielä jatkamaan matkaa Harlingeniin. Harlingen näytti siltä, millaisena Hollannin mielessäni näen. Olen myös noin 20 vuotta sitten käynyt Amsterdamissa ollessani noin 13 vuotias. Muistoissani ja mielikuvissani Hollannissa oli kapeita, kauniita ja koristeellisia taloja, kanaaleja ja paljon väriä kaikkialla. Lisäksi yhdistän Hollantiin puukengät ja vanhan ajan tuulimyllyt sekä kauniit kukkaloistot.

Nykyaikaisia tuulivoimaloita on kyllä nähty matkan varrella paljon, kuten myös aurinkopaneelipeltoja, mutta ei vanhanajan tuulimyllyjä. Tarkoituksenamme oli kyllä jatkaa viikonlopun jälkeen Alankomaiden eteläosiin, jossa tuulimyllyjä ja muita turistikohteita olisi luultavasti enemmän. Sieltä mahdollisesti matka jatkuisi Belgiaan ja ehkä jopa Ranskaan.

Suuret olivat suunnitelmat reissun suhteen, mutta Harlingenissa vastoinkäymiset iskivät vasten kasvoja tai ehkä tässä tapauksessa auton jarruja, nimittäin etsiessämme Harlingenin uimarantaa, alkoi käännöksissä kuulua outoa rahinaa auton renkaista.

Löysimme uimarannan parkkiksen ja tutkailimme tuskastuneena auton renkaita ja jarruja löytääksemme vian. Kieltämättä tällainen vastoinkäyminen pilasi päivän ja tulevat reissusuunnitelmat. Kävimme kuitenkin uimarannalla katselemassa maisemia ja juomassa virvoitusjuomat. Palattuamme autolle tutkimme tilannetta vielä tarkemmin ja vika löytyi auton käsijarrusta. Onneksi vain käsijarrusta, jonka ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa arkiseen ajoon. Ainoa vaihtoehtomme näin lauantai-iltana kuitenkin oli lähteä takaisin majoituksellemme selvittämään tulevan viikon suunnitelmia.

Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen kerroimme talon isännille harmillisen tilanteemme, otimme juomavedet kanisteriin ja lähdimme takaisin Saksaan päin, josta alkuviikosta olisi mahdollisesti helpompaa löytää autohuolto. Saksa olisi myös lähempänä Suomea, jos reissu päättyisikin siihen. Alankomaat, Belgia ja Ranska jäivät tällä kertaa kokematta.

Saksassa taas

Palasimme taas Saksan puolelle käsijarrun rahinan kera. Matkaa taitoimme päivän aikana noin 450km, jolloin olimme lähellä Saksan isoja kaupunkeja ja mahdollista Teslan huoltoa. Yövyimme Vogelzungen leirintäalueella, joka löydettiin ihan googlettamalla kartasta sopivaan kohtaan osuva paikka. Tämä paikka oli ihan kiva, mutta yhteisiä huoltotiloja oli lähinnä suihkut ja wc. Ei ollut keittiötä tai muita oleskelutiloja, joten kaivoimme Trangian esiin ja keittelimme – edelleen mieli aika maassa – ruoaksi pussipastaa, koska emme tajunneet, ettei Saksassa ole kaupat sunnuntaisin auki. Olisimme matkalla käyneet ostoksilla, mutta sekään ei tällä kertaa onnistunut. Onneksi sentään hätävararuoat löytyivät kuiva-ainetarvikkeiden joukosta.

Syötyämme aloimme selvittämään, mihin voisimme auton aamulla viedä. Haasteen tähän teki vielä se, että emme puhu Saksaa lainkaan ja hyvin heikosti englantiakaan. Onneksemme meillä on hyvä Tesla-yhteisö, josta löytyi useamman välikäden kautta avuksemme suomea puhuva henkilö, joka asuu Saksassa. Näiden kaikkien välikäsien avulla saimme järjestettyä asiat niin, että tiedämme, mihin aamulla suuntaamme.


Liikkuvan kaksion huoltopäivä

Ajoimme aamulla heti kahdeksaksi Gettorfiin Tesla-huoltoon. Auto otettiin heti huoltotiskiltä käsittelyyn ja sille tehtiin diagnoosi. Diagnoosina oli jarruvika, jonka olimme jo itse todenneet. Ainoaksi ongelmaksi tässä muodostui se, ettei huollosta oltu valmiita tekemään vain pikaista käsijarrukorjausta, jotta tekisimme tarkemman jarruhuollon sitten kotia päästyämme. Vaihtoehtoina oli ainoastaan tehdä täydellinen jarruremontti, jotta Tesla ottaisi vastuun, jos jotain sattuisi tai sitten he eivät tee mitään ja vastuu on täysin meidän. Meille kerrottiin tietenkin myös, miksi tällainen jarrujen kokonaiskorjaus on tarpeen tehdä, mutta silti mietimme pitkään, mitä tekisimme. Jarruremontin hinta-arvio oli 2900 euroa ja emme tietenkään tällaisella ylimääräisellä hätävaralla olleet valmistautuneet reissuun. Jonkinlaisella kylläkin, mutta ei noin suurella. Pohdittuamme asiaa, tulimme siihen tulokseen, että hankitaan rahat, jotta voimme sitten jatkaa reissua rauhallisin mielin ja kiirehtimättä kotiin.

Jätimme siis Teslan huoltoon ja lähdimme tutustumaan Gettorfin kaupunkiin. Edessä oli pitkän pitkä päivä kulkea kävellen joka paikkaan ja odottaa rempan valmistumista. Arvioitu valmistumisaika oli iltapäivällä noin klo 15. Gettorf osoittautui hyvin hiljaiseksi kyläksi, jossa valtaosa asukkaista taisi olla iäkkäämpiä. Katujen varsilla oli paljon erilaisia apuvälinekauppoja ja kenelläkään ei näyttänyt olevan kiire mihinkään.

Ilma alkoi näyttämään synkältä ja pian alkoikin satamaan vettä. Menimme mukavaan pieneen kahvilaan kuluttamaan aikaa sateen ajaksi. Täytynee kertoa, että söimme ehkä kaikkien aikojen parhaimmat täytetyt sämpylät kyseisessä kahvilassa. Kahvin ja sämpylöiden jälkeen lähdimme katsomaan kartalta löytyviä nähtävyyksiä. Vesisadekin hellitti päivän edetessä ja keli muuttui kostean kuumaksi. Käveltyämme aikamme kylässä, löysimme ulkoilmamuseon ja sen jälkeen lähdimme seuraamaan keltaisia jalanjälkiä maassa ja yllätykseksemme löysimme hyvin ison eläintarhan.

Eläintarhassa saikin mukavasti kulumaan useamman tunnin. Loppupeleissä totesimme, että tällaisena päivänä, kun olemme ns. pakotettuja tutustumaan ympäristöön, löysimme paljon enemmän nähtävää kuin olisimme toisessa tilanteessa löytäneet.

Saimme auton iltapäivällä valmiiksi ja lähdimme jatkamaan lomareissua.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kesäloma 2023 – Road Trip Eurooppaan

Osa 1

Kesäloman alkua oli taas odotettu kuin kuuta nousevaa. Tällä kertaa meillä oli kesälomaa koko heinäkuu. Itseasiassa Sami aloitti loman jo juhannukselta, mutta itse vasta viikkoa myöhemmin.

Meillä oli suuret suunnitelmat kesälomareissun suhteen, tällä kertaa olimme lähdössä Keski-Eurooppaan lähes joka vuotisen Norjan reissun sijaan. Tämä oli ainakin alkuperäinen suunnitelma. Suunnitelmista puheenollen, ne eivät koskaan meidän kohdalla pidä paikkaansa.

Reissua varten auton pakkailu kävi jo rutiinista. Jokaiselle laatikolle ja mukaan otettavalle tavaralle on jo meidän reissatessa muodostunut oma paikkansa, joten tavaroiden sijoittaminen kyytiin oli melko helppo homma. Mukaan otettavien tavaroiden määrän määrittelee se, miten ne saadaan yön ajaksi sijoitettua etupenkeille, koska takaosassa nukutaan.

Päivät 1-3

Ainoa asia, joka lomallemme oli etukäteen varattu, oli laivamatka Turusta Tukholmaan. Olimme varanneet yölaivan, jotta voimme nukkua hytissä ja syödä kunnon Buffet-aamiaisen, jotta voimme ajaa reippaasti Ruotsin läpi ekana päivänä. Varsinainen seikkailu alkoi vasta Tanskasta.

Matkalla Tukholmasta Malmöön, poikkesimme ihanalla ruusutarhalla Jonköpingissä. Kuvat puhukoot puolestani.

Ajettuamme Ruotsin läpi, ylitimme Juutinrauman sillan ja sukelsimme meren alle tunneliin ja siirryimme Tanskan puolelle. Tanskassa ohitimme Kööpenhaminan ja Roskilden, koska ne eivät tällä reissulla olleet pääkohteenamme, joten sinne sitten joskus paremmalla ajalla.

Olimme aamulla kuudelta lähteneet Tukholmasta liikenteeseen ja edenneet nyt noin 10 tuntia välillä pysähdellen latauksille ja muihin kivoihin paikkoihin, kuten em. ruusutarhaan. Päätimme etsiä leirintäalueen, jossa yöpyisimme. Kilometrejä ensimmäiselle ajopäivälle kertyi noin 7oo. Seuraavana päivänä lähtisimme kiertämään Tanskaa.

Ensimmäisen yön leiripaikka oli Skovly camping Tanskassa. Tällä leirintäalueella oli kivat puskilla rajatut paikat jokaiselle.

Tanskassa oli alkanut illan tullen tuulla melko voimakkaasti, joten grilliä ei edes ajateltu kaivavamme esiin. Onneksi leirintäalueen huoltotiloja löytyi riittävästi eli siellä oli mm. keittiötilat, jossa kokkailla. Muiden perusjuttujen lisäksi leirintäalueella oli myös uima-allas, joka varmasti vetää puoleensa ihmisiä silloin kun kelit sen sallii. Nyt ei tullut mieleenkään mennä allasalueelle tuulen vuoksi. Kävimme leirintäalueen kioskista ostamassa oluet, joimme ne, teimme ruokaa ja siirryimme lepäilemään autoon tuulensuojaan. Aamulla taas matka jatkui.

Skovly Camping

Aamu valkeni aurinkoisena, mutta tuuli oli entisestään vain yltynyt. Kuulimme uutisista, että myrskyn vuoksi muuallakin Euroopassa mm. lennot ovat olleet myöhässä. Tuulen nopeus Tanskassa oli säätiedotteen mukaan noin 15m/s. Tänään oli tarkoitus kiertää Tanska rannikoita pitkin. Lähdimme siis liikenteeseen ja seuraavaksi ylitimme Storebeltin sillan.

Nämä kaksi siltaa, jotka Tanskassa ylitimme olivat molemmat maksullisia ja maksoivat yhteensä noin 100€. Storebeltin sillan jälkeen olimme Odensessa ja siitä vielä ylitimme yhden sillan, jonka jälkeen olimme valinnan edessä – lähdemmekö kiertämään Tanskaa eli pohjoiseen päin vai lähdemmekö etelään kohti Saksaa ja Alankomaita. Valitsimme etelän.

Ajoimme toisen päivän aikana Saksaan ja ihastelimme matkalla pikkukyliä, niiden komeita tiilitaloja ja upeasti hoidettuja pihoja ja puutarhoja. Löysimme tiemme Eckernförden satamakaupunkiin. Siellä oli turisteille paljon nähtävää. Tuli tunne, että olisimme olleet kauempanakin etelän lomalla.

Jatkoimme matkaa Eckernförden jälkeen Kieliin päin ja etsimme leirintäalueen rannikolta. Yritimme ensin Grönwohld campingiin, mutta se oli jo aivan täynnä, joten ajoimme seuraavalle vastaantulevalle leirintäalueelle. Kohteeksi valikoitui Surendorf camping.

Tässä kohteessa telttapaikat olivat aikamoisessa rinteessä, mutta näkymät kyllä komeat. Kaikki tasaisimmat paikat oli varattu Glamping -teltoille. Kun auto oli saatu aseteltua edes jotenkiten suoraan, kaivoimme grillin esiin ja ryhdyimme ruoanlaittoon. Illalla kävimme vielä rannalla kävelemässä. Vesi oli niin kylmää, ettei kyllä lainkaan houkutellut uimaan, pitihän sitä kuitenkin varpaita hieman kastaa.

Nukuttuamme yön yli, keitimme aamukahvit trangialla ja nautimme vielä kauniista maisemasta. Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Kielin kanavaa.

Trangia oli reissun aikana kovalla käytöllä

Kieliin oli vain lyhyt matka nykyisestä leiripaikastamme. Kielin kanavalla menikin yllättävän pitkään. Katselimme siellä isojen laivojen sulutusta, kävimme katsomassa vanhaa majakkaa ja nautimme muuten vain kesäkelistä.

Kielin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Alankomaita. Matkalla päästiin autobaanalla vähän kokeilemaan Teslan tehoja. 201km/h oli vauhti kovimmillaan, mutta keskimäärin etenimme noin 150km tuntinopeutta. Naureskelimme, että aina takaa tulee joku, joka ajaa vielä vähän kovempaa. Saksan autobaanalla ajo oli kuitenkin varsin sujuvaa ja matka eteni varsin jouhevasti. Tiet tähän mennessä sekä Tanskassa että Saksassa pikkuteitä myöten loistokunnossa. Sellaisilla teillä ajelee mielellään.

Nopeudet Saksan autobaanalla melkoiset, viimeisen 10km keskikulutus 355Wh/km. Tämä tietenkin vain pätkittäin.

Auton nopeuden noustessa tietenkin myös kulutus nousi. Sähköautojen määrä Saksassa on kuitenkin moninkertainen Suomeen verraten ja sähköautojen latauspisteitä löytyy riittävästi joka paikasta, joten huolettomasti uskallettiin lasketella hieman kovemmilla kulutuksillakin. Hymy taisi ajon aikana olla koko ajan korvissa, paitsi Hampurin kohdalla. Hampurissa tie oli ruuhkautunut onnettomuuden takia ja hetkellisesti matkan eteneminen oli hyvin hidasta. Seisoimme noin tunnin verran ruuhkassa. Ruuhkassa seistessä Sami keskittyi liikenteeseen ja minä varasin meille viikonlopuksi majoituksen Hollannin maalaismaisemista. Etenimme iltaa kohden majapaikkaamme.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | 2 kommenttia

Retkeilykauden startti 2023

Vappuviikonloppu.

Reissujalkaa oli vipattanut jo Pääsiäisestä lähtien ja edessä oli pitkä viikonloppu, koska Vappupäivä sattui tänä vuonna maanantaille. Arkityötä tekevälle arkipyhän sijoittuminen maanantaille on suurta luksusta. Yksi vapaapäivä enemmän!

Kelit olivat olleet mitä mahtavimmat, lämpötilat huidelleet jo parin viikon ajan liki 20 asteessa. Kesäkelien vallitessa ajatukset olivat entistä enemmän kesässä, auringonpaisteessa ja muissa kesän retkisuunnitelmissa. Ensimmäisenä suunnitelluista tapahtumista oli vappupäivälle suunniteltu sähköautoilijoiden vappuajelu. Vappuajelun starttipaikat olivat Kirkkonummella ja Ylöjärvellä. Olimme valinneet suunnaksi Kirkkonummen.

Vappu lähestyi ja mielessä vilkkui värikkäät vappuasut, ylioppilaslakit ja ihmisten iloinen mieli. Mielikuvat alkoivat kuitenkin kääntymään karuksi todellisuudeksi lämpötilojen laskiessa ja vesisateen alkaessa. Piti palauttaa mieleen, että vappuna keli saattaa olla ihan mitä vain. Saattaa tulla vettä, lunta tai rakeita ja joskus jopa aurinkokin saattaa näyttäytyä. Sääennusteet synkkenivät entisestään ja reissuun lähtö meinasi jo peruuntua, koska se pahin – nimittäin räntäsade – iski lauantaina. Olimme jo muutenkin venyttäneet reissuun lähtöä perjantaista lauantaihin ajatuksella, että pitkään viikonloppuun saattaa liittyä kiireisiä ihmisiä ja kovaa kulkevia autoja. Tämä ei aina ole paras mahdollinen yhdistelmä rennon viikonlopun alkajaisiksi.

Lauantaina kello lähestyi jo puolta päivää ja vielä istuimme sohvannurkassa kotona. Tavarat oli valmiiksi pakattuna jo hyvissä ajoin alkuviikosta. Ne olivat lojuneet lähes koko viikon keskellä olohuoneen lattiaa – valmiina reissuun.

Lauantaina iltapäivän puolella päätimme lähteä liikenteeseen. Ajoimme kohti Sipoota ja Sibben frisbeegolfrataa. Joensuun tilan keskellä sijaitsee Sibben frisbeegolfradan lisäksi Joensuun tilan leirintäalue, jonne soitimme ja kysyimme, onko leirintäalue jo auki. Onneksemme sieltä oli joku juuri lähtenyt pois ja siellä oli tilaa vaikka se ei varsinaisesti vielä ollut auki.

Saavuttuamme Joensuun tilan leirintäalueelle asettelimme auton leirintä moodiin ja lähdimme tutustumaan ympäristöön. Matkalla Heinolasta Sipooseen kelikin oli jo parantunut huomattavasti ja aurinko paistoi. Ilma oli kyllä kylmä ja tuuli kova. Onneksi olin pakannut mukaan toppatakin, koska ei voinut tietää, mitä luonto meille aikoo tarjota vapun kynnyksellä.

Leirintäalueen ympäristössä oli myös venesatama ja ihmiset olivat kovasti kevätpuuhissa veneidensä parissa. Frisbeegolfradan, venesataman ja Joensuun tilan päärakennuksen lisäksi rannassa oli kiva kahvila, josta sai huokeaan hintaan valtavan kakkupalan ja kahvia kaveriksi. Pääsimme vihdoin laskeutumaan viikonlopun viettoon. Alkuperäinen suunnitelma frisbeegolfista muuttui, koska rata avautui vasta 1.5. ulkopuolisille. Siihen asti siellä sai käydä vain kausikortin ostaneet.

Totesimme reissumme aikana monesta muustakin asiasta, ettei oltu huomioitu, että 1.5. osuu viikonlopun jatkoksi, jolloin monet ihmiset saattaisivat aloitella esim. retkeilykautta. Moni kesäpaikka avautui vasta 2.5.

Illan aikana levitimme retkipöydän ja retkituolit leiripaikkaan, kaivoimme mukana kulkevat reissupelit (Skippo, UNO, Yatzy ym.) ja aloimme pelaamaan. Pelasimme ensin Skippoa, kunnes kortit lähtivät tuulen mukaan ja vielä toppatakki päällä sen jälkeen tarkeni pelata Yatzya, jossa ei ollut riskinä tuulen mukaan lähteviä osia. Yhden Yatsy pelin jälkeen piti kuitenkin luovuttaa ja siirtyä lämpimän makuupussin sisään auton takaosaan asetetulle patjalle. Koira kainaloon ja Netflixiä katselemaan. Näin käynnistyi meidän reissukausi tälle vuodelle.

Sunnuntaiaamu koitti ja oli aika jatkaa matkaa eteenpäin. Olimme ilmoittautuneet Kirkkonummen vappuajeluun, joka olisi maanantaina. Piti miettiä, mihin sitä suuntaisi seuraavaksi yöksi. Ajelimme ensin Vantaalle hoitamaan pari ostosta ja vesisadetihkun muuttuessa kaatosateeksi rupesimme miettimään retkisuunnitelmiamme uudelleen.

Pääkaupunkiseudun leirintäalueista mieleen tuli vain Rastila, joka ei näin sateisena vappuaattona kuulostanut lainkaan houkuttelevalta. Kesäretken sinne varmasti voisi tehdä joskus ja kiertää päivä tai pari Helsingin kohteita. Sellaista retkeilyä emme vielä olekaan harrastaneet. Lähdimme siis Hämeenlinnanväylälle ja määränpää vaihtui matkan aikana monta kertaa. Myöskin osallistuminen Kirkkonummen vappuajeluun peruuntui.

Päädyimme loppupeleissä Sastamalaan Tervakallion leirintäalueelle. Viime kesänä Tervakallion leirintäalueella oli Tesla Owners Camper day, joka tänä vuonna toteutetaan Suonenjoella. Sinne emme valitettavasti pääse osallistumaan, mutta eiköhän tätä Tesla-retkeilyä kerkeä kesän aikana harrastamaan muulloinkin.

Tervakallion leirintäalueella oli melko hiljaista paikallisia kausipaikkalaisia lukuunottamatta. Vettä satoi lähes kaatamalla koko päivän, joten autolla ajelun jälkeen vietimme rauhallisen vappuaaton saunoen, makkaraa syöden ja Netflixiä katsoen. Tämä kaikki oli kaukana siitä alkuperäisestä mielikuvasta iloisista ihmisistä kesäkelissä, ylioppilaslakit päässä, jotka mielessäni loin.

Maanantaiaamu eli vappupäivä valkeni melko viileänä, mutta vesisade oli kaikonnut ja aurinko paistoi. Aamupalan jälkeen asettelimme tavarat matka-asentoon ja suuntasimme Ylöjärvelle, josta lähti toinen vappuajelun startti. Vappuajelussa ajeltiin kauniita maisemareittejä sähköautojen letkassa Siuronkosken kahvilalle. Kahvilalla nautimme simat ja munkit ja niin löytyi se vappumieli loppujenlopuksi. Viikonloppun mahtui ajelua noin 650 km ja mikään etukäteen suunniteltu ei toteutunut odotusten mukaisesti. Siksi onkin parempi lähteä liikenteeseen aina ilman odotuksia! Seuraavaa reissua odotellesssa.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Nuku yö ulkona

Suomen luonnon päivää vietettiin kesäisissä keleissä 27.8.2022. Yksi Suomen luonnon päivän teemoista oli nuku yö ulkona. Uskoakseni monet Suomalaiset toteuttivat tätä päivän teemaa Venetsialaisten vieton ohessa. Somessa oli paljon kuvia terasseille, pihoille ja metsiin pystytetyistä teltoista ja riippukeinuista yms. joissa ihmiset nukkuivat. Myös me toteutimme tätä teemaa, kuten melkein joka viikko – nukkumalla Teslassa.

Reissukohteen valinta

Alkuviikosta jo mielessä pyöri, että johonkin kauemmas olisi kiva lähteä reissuun. Reissun kohde oli täysin epäselvä vielä perjantainakin. Pidin etätyöpäivän sillä ajatuksella, että pääsemme heti pakkaamaan auton ja lähtemään johonkin, kun Sami pääsee töistä. Reissukohteen valinta osoittautui erittäin hankalaksi. Kriteereinä oli, että Teslan superille (eli laturille) piti päästä, kun edellisillan kirkkovenesoutu (kyllä, kokeilin kirkkovenesoutua) meni niin myöhäiseksi, ettei autoa kerennyt ladata matkalla. Sähköauton lataaminen onnistuu kyllä kotonakin, mutta emme kauheasti ole tätä kotilatausta hyödyntäneet, kun meidän Tessukkaan kuuluu ilmaiset lataukset Teslan latureissa. Kyseisiä latureita on onneksi ruvennut ilmestymään Suomeenkin oikein hyvällä tahdilla ja nyt lähimmät meiltä ovat Vierumäellä ja Mikkelissä. Toki lataamaan pystyy missä tahansa muuallakin, mutta jos tällainen ilmainen mahdollisuus on, miksi emme hyödyntäisi sitä.

Loppupeleissä päätimme lähteä Kuopioon. Kuopiossa oli parhaillaan menossa frisbeegolfin Pro Tourin osakilpailut. Katsoimme, onko kisassa tuttuja ja sattumoisin yksi paikallinen nimi sieltä löytyikin. Lähdimme siis tämän osallistujan peliä katsomaan.

Nyt kun olimme valinneet suunnan, piti miettiä, millaisella varustelulla lähdemme liikenteeseen. Varustelun valintaan vaikutti oleellisesti myös yöpaikasta saatavat palvelut. Eli pohdinnassa oli, otetaanko mukaan iso teltta, pieni teltta vai otetaanko telttaa ollenkaan. Päädyimme lopputulokseen ”ei telttaa ollenkaan” eli ottamaan mukaan sellaiset tavarat, että saamme ne siirrettyä yöksi etupenkille. Pakkasimme kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan pikkuteltan, jos vaikka arviomme tavaramäärästä pettää. Ei pettänyt.

Lähdimme ajelemaan kohti Kuopiota matkan varrella pysähtyen Mikkelissä. Matkalla katselimme eri yöpymisvaihtoehtoja ja päädyimme Joroisiin SFC-Jokirantaan. Olimme olleet tällä samaisella leirintäalueella pari vuotta sitten talvella paukkupakkasilla. (Talviseikkailusta voit lukea täältä.) Olimme perillä vasta noin klo 20, joten saunavuoro oli kerennyt mennä ohi, mutta pääsimme siellä joka tapauksessa suihkuun ja iltapalaksi paistoimme makkarat grillikodassa. Suihkun ja syömisen jälkeen ei paljon muuta jaksanut miettiä kuin nukkumaan pääsyä. Siirtelimme tavarat etupenkille ja kömmimme ”sänkyyn.” Sänkynä meillä siis on Jyskistä ostettu paksu vaahtomuovipatja, joka on leikattu nukkumatilan muotojen mukaan. Patjoihin liittyen voisin kertoa pienen koosteen, miten tähän viimeisimpään ratkaisuun on päästy.

Patjan valinta (Tesla Model S)

Karavaanarina sitä on tottunut nukkumaan melko hyvässä sängyssä, omien tyynyjen ja peittojen alla, joten patjan valinta Teslaan on ollut hyvin monivaiheinen. Teslaan myydään myös valmista settiä, joka koostuu tasoittavasta pohjasta ja patjasta. Ajattelimme kuitenkin selvitä tekemällämme DIY -ratkaisulla.

Pohjana meillä on vanerista sahattu pohja, jolla tasoitetaan selkänojasta tuleva ”kynnys” sekä tuetaan pääpuolelta.

Aluksi siis kokeilimme esim. Kärkkäisellä myytävää ilmapatjaa, joka on tarkoitettu nimenomaan auton takakonttiin, kun penkit kaataa. Tämä ei oikein toiminut kahdelle henkilölle. Yksin nukkuessa sellainen ihan ok.

Versio kaksi oli sitten esim. Jyskissä myytävät taittuvat vieraspatjat. Leikkelimme ne oikeaan muotoon renkaiden kohdalta. Nämä toimivat jonkin aikaa, mutta enemmän käytettynä alkoivat painua kohdat, joihin eniten kohdistuu painetta. Laitoimme näiden alle ensiavuksi perinteiset makuualustat.

Versio kolme olikin sitten jo kunnollinen 120cm leveä ja noin 13cm paksu vaahtomuovipatja. Patjassa on vetoketjullinen päällinen, joten otimme sen pois ja leikkasimme taas oikeaan muotoon patjan reunat ja laitoimme päällisen takaisin. Tähän päälle vain lakana ja muut petivaatteet ja makuupaikka on suorastaan täydellinen. Tämä ratkaisu kuitenkin on sellainen, että pitää laittaa jo kotona valmiiksi, koska patjaa lähes mahdoton saada pieneen tilaan.

Lisäksi takasivuikkunoihin olemme ommelleet palat pimentävää verhokangasta, jotka on kiinnitetty imukupeilla ja tuulilasilla on ulkopuolelle laitettava ikkunapeite. Nyt toki syksyaikaan öisin on jo pitkään pimeää, mutta näin pimeällä takaikkuna paljastaakin kaiken ulospäin, kun sisällä on valit päällä.

Matka kohti Kuopiota jatkuu

Heräsimme aamulla noin 7 aikaan ja menimme aamiaiselle leirintäalueen yhteiskeittiöön. Normaalisti keittelemme aamukahvit trangialla joko teltassa tai jossain muualla auton läheisyydessä. Tälläkin kertaa meillä oli retkipöytä ja -tuolit mukana, mutta emme levittäneet niitä vain aamupalan vuoksi vaan valitsimme helpoimman ratkaisun. Aamupalaksi oli ihan vain leipää ja siihen liittyvät päälliset sekä kahvi, mutta miten ne maistuivatkaan niin hyvältä. Aamupalan jälkeen laitoimme auton reissukuntoon ja lähdimme kohti Kuopiota. Kävimme Kuopiossakin vähän latailemassa ennen Puijon frisbeegolfradalle menoa, kun emme taaskaan tienneet mihin siitä sitten jatkamme.

Päivä meni kävellessä Puijon frisbeegolfradan vaihtelevassa maastossa. Puijon frisbeegolfrata on tehty entisiin laskettelurinteisiin, joten korkeuseroja oli varsin kiitettävästi. Kolmisen tuntia radan kiertämiseen pelaajien pelejä katsellessa meni ja iltapäivän puolella lähdimme etsimään jotain ruokapaikkaa ja miettimään illan seuraavaa kohdetta. Kävimme läpi erilaisia mökkejä, hotelleja, kylpylöitä ja leirintäalueita, mutta vapaana olevat mökit olivat lähinnä leirintäalueiden mökkejä, jolloin meidän ei kannattanut maksaa mökistä, kun samat palvelut olisivat käytettävissä kuin telttapaikallakin ja kylpylät ja muut hotellit tuntuivat turhan kalliilta. Päädyimme siis toiseksikin yöksi samaan paikkaan Joroisille, jossa olimme edellisenkin yön. Tälle seuraavalle yölle sattuikin aivan mahtava keli. Lämmintä oli 25 asteen hujakoilla ja pilvet väistyivät auringon tieltä. Tällä kertaa kerkesimme yleisille saunavuoroille ja vielä istuskelemaan iltaa retkituolissa ja kodalla. Yötä kohden ilta viileni ja silloin olikin hyvä painua taas unten maille. Sunnuntaiaamuna lähdimme aikaisin taas liikkeelle ja olimme kotona puolilta päivin.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Roadtrip 2022 – osa 3

Aamulla heräilimme jälleen hyvissä ajoin ja jatkoimme matkaa pysähtyen Laksforsen putouksella valokuvailemassa. Tämäkin putous oli jokin voimalaitoksen putous, mutta oli kuitenkin komea ja varsin iso putous. Putouksilta jatkettiin matkaa Mosjoen laturille. Tämäkin paikka oli oivallinen valokuvailuun, niinkuin lähes kaikki paikat Norjassa. Päivän edetessä päätimme, että ajamme Borgeniin, josta pääsee lautalla joko Lofooteille tai Pohjois-Norjan näköalareiteille. Olin innoissani, että päästään käymään Lofooteilla.

Varasimme pienen mökin hotellin yhteydestä. Mökissä oli pieni keittiönurkkaus, oma pesuhuone ja kaksi sänkyä. Mökki oli kyllä jämähtänyt 1970-luvulle. Tämä mökki maksoi noin 95 euroa. Varmastikin perus Norjan hintatasoa, mutta Suomessa emme ikinä maksaisi tuota summaa vatsavasta mökistä. Aamulla herätessämme katsoimme säätiedotusta ja yllätys yllätys, Lofooteille ennustettiin pahaa myrskyä. Näin lähellä Lofooteille menoa emme vielä olleetkaan olleet, mutta tälläkin kertaa reissu jäi toteuttamatta. Menimme siis lautalla Loangeniin, josta jatkoimme ajoa kohti Pohjois-Norjaa.

Narvikissa pysähdyimme matkan varrella kalassa ja nauttimassa ensimmäisestä aurinkoisesta päivästä. Aurinko lämmitti kivasti rantakallioilla, mutta tuuli, joka mereltä puhalsi oli kova ja kylmä. Aurinko oli ihanaa, mutta t-paitakelistä ei voinut puhua. Tässä kuitenkin nautiskelimme hetken ja sitten matka jatkui.

Ajoimme seuraavaksi Skibotteniin laturille ja mietimme, mitä seuravaksi teemme. Katselimme laturitilannetta ja ajattelimme, että otamme suunnaksi Hammerfestin. Matka jatkui kuitenkin vasta aamulla, koska menimme yöksi Skibottenissa sijaitsevalle leirintäalueelle. Tämän illan aikana kelikin oli ihan mukava ja tuli istuskeltua retkituoleissa kosken kuohutessa vieressä. Leiripaikkana tämä oli ihan mukava, mutta suihkut ym. eivät lainkaan houkutelleet. Aamulla lähdimme Hammerfestiin.

Matkalla Hammerfestiin ajelimme hienoja maisemia ihaillen ja yhdessä kohdassa olimme pilvien korkeudella. Pitihän sinne tietenkin pysähtyä ottamaan kuvia. Olimme tästä kyllä ajaneet aiemminkin, mutta oli se näky varsin mykistävä tälläkin kertaa. Näköalapaikalla oli joitakin pyöräilijöitäkin. Kyllä hattua nostan näille pyöräilijöille, jotka tuolla vuoristossa polkevat. Monillakaan ei ole edes sähköavusteista pyörää vaan ihan perinteisiä maastopyöriä.

Näköalapaikalla oli melko kosteaa, kun tosiaan olimme pilven sisässä. Kavuttuamme pitkän matkan ylös, tietenkin seurasi pitkä alamäki alas. Laskeutuminen tuntui kuin lentokoneella olisi laskeutunut. Korvat menivät lukkoon ja tyhjät muovipullot napsahtelivat ilmanpaineen vaihdellessa. Tästä napsahtelusta koko reissulla aina tiesi, että taidetaan taas olla korkealla.

Hammerfestin sillan alla kävimme taas kalassa ja kalaa tulikin lähes joka heitolla. Olimme lukeneet, että pari tuntia ennen nousuveden huippua on paras hetki kalastaa ja meillä olikin hyvä tuuri tämän suhteen, emme olleet siis tarkastaneet aiemmin veden nousuaikatauluja, mutta nyt sitä katsoessamme Hammerfestin kupeessa huomasimme, että parin tunnin kuluttua onkin nousuveden huippu. Aikataulut löytyivät netistä googlettamalla.

Hammerfestin sillalta ajoimme Hammerfestiin. Olihan se hieno paikka, mutta mitään erityistä siellä ei ollut, joten otimme parit valokuvat ja lähdimme ajamaan takaisin etsien hyvää puskaparkkia, kun kello oli jo melko paljon. Pysähdyimme Skaidiin lataamaan autoa ja syömään burgeriateriat auton latautuessa.

Yöpaikan etsiminen osoittautuikin erittäin vaikeaksi. Katselimme jo päivällä ennen Hammerfestiin menoa, että kalastajia oli kokoontunut erään putiikin ympärille, mutta emme tajunneet, että he hakivat kalastuslupia sille päivälle. Itse kalastimme vain merestä, missä ei erillisiä lupia tarvita, joten eipä tätä osattu ajatella.

Ajoimme siis takaisin Altaan asti, kun yhtään sopivaa paikkaa autolle ei löytynyt joen varresta, kun kalastajien autoja oli joka pysäkillä siten, ettei meidän ollut järkevää edes yrittää samoille paikoille.

Altasta vihdoin löytyikin kiva paikka puskaparkkeilijoille. Ja niitähän siellä riitti. Kello oli 22.30, joten päätettiin, että aivan sama vaikka on paljon porukkaa, tähän jäädään. Onneksi kävimme ravintolassa syömässä erittäin hyvät burgerit, ettei enää tarvinnut miettiä ruoanlaittoa.

Tästä matkaa jatkaessamme ajoimmekin jo Suomen puolelle. Sattumoisin myös Samin veli vaimonsa kanssa olivat matkalla pohjoiseen, joten sovimme treffit Sannan kaupalle, josta perinteisesti aina haemme kahvit ja munkit 0,50e hintaan sekä koiralle poron sarvia. Niin teimme tälläkin kertaa. Huvittavinta tässä on se, että veljekset asuvat noin 50km päässä toisistaan, mutta treffit oli hyvä sopia 950km päähän kotoa.

Sannan kaupalta ajoimmekin suoraan lähimmälle leirintäalueelle, joka oli Lapin lomamökit ja Camping. Kysyimme, mitä maksaisi mökit ja sattuisiko niitä olemaan vapaana. Tällä kertaa meillä kävi hyvä tuuri ja varasimme yöksi mökin, jossa oli oma saunakin. Tämä mökki maksoi 55 euroa, joten otimme sen heti. Mietimme jopa kahden yön varausta. Otimme sen kuitenkin aluksi vain yhdeksi yöksi ja lähdimme saunan lämmitykseen. Oli ihana päästä saunaan viikon reissaamisen ja leirintäalueiden suihkujen jälkeen. Saunaa tulikin lämmitettyä sekä illalla että aamulla. Pesimme myös viikon aikana kertyneet pyykit. Ostimme leirintäalueen respasta lonkeron ja jäätelön ja kävimme katsomassa aluetta. Myös leirintäalueen saunat lämpenivät joka ilta ja alueen palvelut oli käytettävissä. Voisimme ensi kerralla yöpyä vaikka tällä leirintäalueellakin. Paikat ja puitteet näyttivät olevan kunnossa.

Lomamökeiltä jatkoimme aamupäivällä matkaa kohti Kolaria, jossa näimme vanhaa ystävääni. Matkan varrella kävimme Levillä ja Ylläksellä. Ylläksellä kävimme luontokeskus Kellokkaassa ja gondolihissillä Ylläksen huipulla. Kieltämättä sieltäkin oli aika huippunäkymät vaikka Norjan jälkeen näkymät Suomessa ovat melko erilaiset.

Seuraavaksi valitsimme yöpaikan nimeltä Vuennonkoski Camping. Tämä paikka näytti hyvin autiolta, mutta siellä olikin sauna lämmin ja sisävessat ym., jota emme osanneet odottaa. Suihkutilat olivat huomattavasti siistimmät kuin yhdelläkään leirintäalueista, joissa olimme kuluneen viikon aikana olleet. Hyttyset olivat täälläkin ärsyttävä kiusa niinkuin olivat edellispäivänä varatulla mökilläkin olleet ja siksi emme jääneet sinne enää toiseksi yöksi.

Matka jatkui aamulla kohti Haaparannan karkkikauppoja, joissa kävimme kahdessa erilaisessa. Sanonta ”kuin lapset karkkikaupassa” kuvasti kyllä meitä. Poikkeuksena se, että emme olleet lapsia. Isot pussit ja halvat hinnat houkuttelivat karkkiostoksille melko huolimattomasti. Mietimme matkan varrella vielä yöpymistä jossain, mutta oma sänky alkoi jo kuulostamaan houkuttelevalta ajatukselta. Poikkesimme matkalla Vaskikellolla kahvilla ja olimme vihdoin kotona illalla noin 21.00.

Oli mahtava lomareissu ja lomaa vielä viikko jäljellä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Roadtrip 2022, osa 2

Ruotsi jäi taakse kokonaisen yhden päivän tutustumisen jälkeen ja matka jatkui kohti Norjaa. Norjassa ajoimme melkein Osloon ja hieman ennen Osloa lähdimme kohti pohjoista E6-tietä pitkin. Viikon ainoaksi jäänyt urhilusuoritus toteutettiin tällä matkalla Hamarissa. Kävimme siellä kokeilemassa frisbeegolfrataa Børstad FrisbeegolfParkissa. Frisbeegolfradalla ja kyseisen paikan klubissa oli maininta vuodesta 1986, kenties siitä asti seura tai frisbeegolfkeskus on ollut olemassa.

Sääntö-Suomen kansalaisena ja kuuliaisesti ohjeita noudattavana frisbeegolfaajana moneen asiaan tuli kiinnitettyä huomiota kyseisellä radalla. Esimerkiksi väylillä ei odotettu, että edessä olevat henkilöt olisivat olleet valmiita ja kiekkoja heitettiin ”niskaan.” Väylät menivät ristiin rastiin, tosin niin ne menevät monilla suomalaisillakin radoilla, mutta tässä paikassa ei lainkaan nähnyt ristiin tulevaa väylää ennen kuin se kiekko vilahti siitä edestä. Muuten kyllä ihan mukavan oloinen rata ja hieno, iso puisto esim. pituusheittelyyn. Lisäksi puiston laidalla oli kiekkomyyjiä. Tästä tuli ihan kotiradan Kippiksen myyntikontti mieleen. Kelikin osui kohdalleen tänä päivänä. Kokeilimme vain muutaman väylää ja tietenkin Sami hukkasi heti ensimmäisellä heitolla kiekkonsa. Onneksi mukana oli sellaiset kiekot, jotka eivät olleet ihan parhaimmistoa.

Matka jatkui frisbeeradalta kohti Lillehammeria, jossa katselimme Olympiarinteitä ja pohdimme, millaista täällä on esimerkiksi lasketella, kun laskettelurinteet näyttivät valtavan pitkiltä ja jyrkiltä. Laskettelurinteiden puolessa välissä näkyi selkeästi laskettelukeskusten majoituskyliä. Itsekin menimme yöksi noin kilometrin korkeuteen eräälle leirintäalueelle. Pystytimme pikkuteltan ja lähdimme ruoanlaittoon keittiölle. Alueen keittiö oli tosi siistissä kunnossa ja paikkana kyseinen leirintäalue oli hyvin norjalainen. Rakennukset olivat luontoon mukavasti sulautuvia hirsimökkejä tai muuten mökkimäisiä rakennuksia. Ruoan jälkeen asettauduimme makuupussien alle katselemaan leffaa tabletilta, koska olimme päässeet leiriytymään jo hyvissä ajoin.

Matka jatkui aamulla ja keli muuttui sateiseksi ja ajattelimme, että ajellaan nyt sitten koko päivä ja katsellaan maisemia, sen mitä sumun alta näimme. Välillä vettä tuli kaatamalla ja välillä vähän vähemmän, välillä aurinkokin paistoi. Tämä oli hyvin tyypillinen norjalainen keli. Kävimme matkalla kaupasta ostamassa salaatit ja söimme ne Trondheimissä meren rannalla. Salaattia syödessä alkoikin taas kunnolla satamaan ja kauniit maisemat katosivat sumun alle. Lähdin viemään roskia ja – pufff – tuuli levitti kaikki meidän roskat. Siellä minä juoksin roskien perässä kaatosateessa ja myrskyssä. Mahtoi kanssaolijoilla olla hauskaa katsella touhujani.

Jatkoimme roskafiason jälkeen matkaa ja kello alkoi olla kuusi illalla, joten oli aika etsiä yöpaikka. Paria puskaa kävimme katsomassa ja leirintäalueita osui matkan varrelle muutamia sekä mielessä kävi jo hotellit ja leirintämökit, kun sateessa ajelimme. Leirintäalueet olivat valitettavasti aivan täynnä, olihan nyt viikonloppu ja kello jo paljon, joten päätimme, että ajellaan nyt vielä ja katsotaan löytyykö sopivia puskia, johon asettautua yöksi. Kävimme matkan varrella katsomassa myös Park4night -sovelluksesta löytyvää puskaa, joka oli jonkin voimalaitoksen putous ja ajateltiin jäädä sinne, mutta ei sitten jäätykään. Loppuenlopuksi löysimme omatoimialueen tai puskan tai miksikä sitä kutsuisi, johon päätimme kurvata yöksi. Paikka oli maksullinen, mutta ei sisältänyt mitään palveluita huussin lisäksi. Asuntovaunuille ja autoille oli rakennettu hienot terassit järvelle päin. Että sinänsä hieno paikka, jos aikoi jäädä pidemmäksikin aikaa. Kilometrejä kertyi tälle päivälle noin 500 km. Illalla ruoanlaiton ajaksi sattui sopivasti sateeton hetki ja aamulla taas jatkoimme matkaa.

Iltanäkymät puskasta
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Roadtrip 2022

Tesla nimeltä Kirsikka

Vihdoin koitti se kauan odotettu kolmiviikkoinen. Lomaa oli viimeksi ollut joulun ja uudenvuoden välipäivät. Toki pari pidennettyä viikonloppua oli kevääseen mahtunut, mutta varsinaista lomaa ei ollut yli puoleen vuoteen. Arki oli vihdoin tasoittunut kuluneen kevään aikana viimevuotisen vesivahingon jäljiltä ja loman odottelu tuntui ikuisuudelta jo toukokuusta lähtien. Jälleen kerran olimme päättäneet suunnata Norjaan, mutta tällä kertaa meitä kuljetti asuntoauton sijaan täyssähköauto Tesla, jonka keväällä ostimme. Reissun teko siis poikkesi hieman perinteisestä.

Selvennykseksi kerron pari asiaa Teslasta heille, jotka eivät kyseistä kulkupeliä tunne.
Tesla on täyssähköauto, jota voidaan ladata erilaisissa sähköautojen latauspisteissä. Latausasemia löytyy tänä päivänä kauppojen, työpaikkojen, huoltoasemien, hotellien ym. pihoilta ja parkkihalleista. Latausasemia on monenlaisia erilaisella teholla ja erilaisella hinnoittelulla paikasta ja sähköyhtiöstä riippuen. Teslalla on kuitenkin olemassa oma maailmanlaajuinen latausverkostonsa Tesla Supercharger. Arkikielessä näistä Teslan omista asemista puhutaan supereina. Tietyin kriteerein Teslan lataaminen on ilmaista näillä supereilla ja meillä juurikin on sellainen auto, johon kuuluu ilmaiset lataukset. Lisätietoa näistä löytyy ihan googlettamalla.

Tesla Supercharger

Toinen tärkeä tieto Teslasta on siinä olevat ilmastointiin liittyvät ominaisuudet. Kesän ensimmäisten reissujen kohdalla jo näistä hieman kerroinkin, mutta kerrataan vielä. Eli Teslassa on sellainen asetus kuin Camp mode, joka siis on tarkoitettu nimenomaan autossa nukkumista varten. Camp mode pitää auton sisätilan viileänä/lämpimänä itse määriteltyjen asetusten mukaan. Nukkumispaikka saadaan kaatamalla takapenkit ja asettamalla patjat kaadettuejn penkkien päälle. Tällainen Camp mode -ominaisuus saattaa olla muissakin sähköautoissa, mutta oma kokemukseni sähköautoista perustuu vain Teslaan. Teslan ilmastointiin liittyy muitakin asetuksia, mutta ne eivät ole oleellisia tämänkertaisessa reissukertomuksessamme.

Lähdetäänpä siis matkaan….

Reissun aloitus

Reissusuunnitelmana oli lähteä laivalla Turusta Tukholmaan ja tutustua hieman laajemmin Ruotsiin. Tähänastiset kokemukset Ruotsista rajoittuivat lähinnä Tukholman risteilyyn ja edellisestä risteilystä oli kulunut jo monta vuotta. Pakkasimme auton edellisiltana lähtökuntoon ja aamulla lähdimme liikenteeseen. Ajoimme Turkuun Tampereen kautta, koska veimme koiran reissun ajaksi veljelleni hoitoon. Auto oli pakattu tupaten täyteen tavaraa ja olimme aivan varmoja, että kaikki mukaan pakattu oli tarpeen.

Ajomatka Tampereelle sujui oikein loistavasti runsaista tietyöalueista huolimatta. Jätimme koiran kaatosateessa hoitoon ja jatkoimme matkaa Turkuun. Toivoimme, että koko loma ei olisi yhtä kaatosadetta. Päästyämme Turkuun kelikin oli muuttunut aurinkoiseksi ja melko kuumaksikin. Turussa kiertelimme kaupunkia ja nähtävyyksiä, osittain siitäkin syystä, että olimme jatkuvasti väärällä kaistalla. Tästä tuli jo ihan vitsi reissumme aikana. Onneksi aikaa oli kuitenkin varattu reilusti, joten pieni kiertely ei mitään haitannut. Kävimme katsomassa, mistä laivaanlähtö tapahtuu ja ajelimme kaupunkipotkulaudoilla hieman paikkoja katselleen. Lisäksi kävimme ihastelemassa Turun linnaa. Otimme muutamat valokuvat Turun linnalla ja sitten ajelimme Hesburgeriin hakemaan ruokaa. Söimme burgeriateriat autossa odotellessamme laivaannousua.

Laivalle päästyämme katselimme laivan lähtöä kannelta ja sitten siirryimme Taxfreen kautta hyttiin nukkumaan. Kello oli laivan lähtiessä Turusta noin 20.30. Yöllä käytävillä oli hirveä mekkala ja tuntui, ettei sängyssä osannut nukkua. Laiva oli Tukholman satamassa aamukuudelta. Olimme varanneet laivalta aamiaisen ennen laivasta nousua, jotta ensimmäisenä maissa ei tarvitse etsiä ruokapaikkaa, joka olisi auki klo 6 aamulla.

Söimme mahat täyteen ja maihinnoustuamme lähdimme ajelemaan ensimmäiselle laturille. Aamukuuden aikaan ei ruuhkaa laturilla ollut ja muutenkin Ruotsissa oli laajemmat latausasemat. Tämän jälkeen ajoimme Örebrohon katsomaan Örebron linnaa. Olimme niin ajoissa liikkeellä, että emme päässeet tännekään linnaan sisään, koska se avautui vasta myöhemmin päivällä. Örebrossa oli myös jokin taidetapahtuma alkamassa, joten pitihän sitä ottaa valokuvia taiteesta vaikkei siitä mitään ymmärrettykään. Hauskoja innovaatioita siellä tuntui olevan. Kaikki oli vielä niin alkutekijöissään, että olisi ollut hauska olla päätapahtumassa mukana, mutta oletettavasti se oli vasta parin päivän päästä.

Katselimme muitakin paikkoja, missä voisimme käydä, mutta matkan varrelta ei sellaisia juuri löytynyt, koska ajatukset olivat jo Norjassa, johon oli ennustettu huonompaa keliä loppuviikkoon. Siltä osin siis suunnitelmat tutustumisesta Ruotsiin muuttuivat jo ensimmäisenä päivänä ja jatkoimme matkaa kohti Norjan rajaa.

Löysimme yöpaikan Ruotsin ja Norjan rajan tuntumasta. Leirintäalue oli tosi pieni ja melko vanhanaikainen. Olimme paikalla melko hyvissä ajoin, joten saimme valita telttapaikan, mihin asettua. Tietenkin juuri silloin, kun piti tavaroita ruveta purkamaan, alkoi satamaan. Illan aikana sinne tuli muitakin telttailijoita, joista yksi oli oletettavasti suomalainen, koska auton rekisteritunnus oli suomalainen. Emme kuitenkaan nähneet kyseistä auton kuljettajaa. Telttailualue oli aika ison mäen alapuolella ja melko kaukana wc- ja suihkutiloista. Oli ärsyttävää kävellä vessaan pitkä matka ja jyrkkä ylämäki. Tästä opimme seuraavia alueita varten katsomaan, että wc löytyy telttapaikan lähettyviltä. Aamulla jatkoimme matkaa Norjan puolelle jo ennnen kahdeksaa. Telttailualueella ei näkynyt minkäänlaista liikehdintää vielä siinä vaiheessa. Eli tälläkin kertaa tutustuminen Ruotsiin jäi melko pieneksi.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kaksion pikkusisko Kirsikka

Kaksio – se voi olla asunto tai se voi olla liikkuva koti, toisinaan se voi toimia nukkumapaikkana tai ehkä se voi olla vain jokin muu vertauskuva.
Pikkusisko – kuvastaa usein nuorempaa yksilöä, saattaa viitata myös jonkin kokoon.
Kirsikka – se herkullinen marja, joka kasvaa upeasti kukkivissa puissa. Kirsikka voi olla myös punaisen eri sävy.

Blogin päähenkilöinä toimii tuttuun tapaan Katja, Sami ja karvakorva Milla. Nykyään tästä perheestä voi puhua kai retkeilijöinä karavaanarien sijaan.

Kasattava kolmio

Lokakuussa 2021 Pössl -retkeilyauto siirtyi uusille omistajille ja helmikuussa 2022 ostimme teltan. Ei kuitenkaan mitään ihan pientä vaan kahden huoneen teltan, jossa mahtuu aikuinen ihminen seisomaan kyyristelemättä ja jossa voi nukkua tai ruokailla pöydän ääressä sateelta suojassa. Teltta, joka on tarkoitettu ajanviettoon, ei vain yhden yön nukkumapaikaksi. Nimesimme sen kasattavaksi kolmioksi. Kolmioon tarvitaan kuitenkin ns. kolmas huone, johon kenties jo tarinan otsikko viittaa.

Kasattava kolmio

Koko kevät odotettiin, milloin päästään uutta retkikotia testaamaan. Tietenkin tämä talvi oli äärimmäisen pitkä, kylmä ja runsasluminen. Täytyi vain todeta, että odottavan aika on pitkä. Tuli toukokuu ja tuntui, että kylmää ja koleaa riitti aina vaan. Emme päässeet retkelle vieläkään.

Pikkuhiljaa googlen haku täyttyi sanoista sähköauto, camping, lataaminen jne., Tästä saamme syyttää kaveriamme, joka oli ostanut Teslan ja kuinka ollakaan, ihastuimme autoon ja pian sellainen seisoi meidänkin pihassa.
Seuraavaksi oli perusteltava itselleen, miksi tällaiseen kannatti sijoittaa. Omantunnon tuskat ja ostopäätöksen katuminen vaivasivat parin päivän ajan, kunnes uuteen kulkupeliin tutustuminen antoi sellaisen ahaa-elämyksen, että katumus ja omantunnon tuskat olivat tipotiessään. Teslassa on ominaisuus Camp mode, joka on tarkoitettu autolla retkeilyyn. Camp Moden avulla ”ajonäyttöön” syttyy takkatulen tunnelma ja auton saa tarvittaessa lämmittämään. Tämä ratkaisi pitkän ja ikusiuudelta kestävän kevään/syksyn retkeilyongelmat. Enää tarvitsi testata, saadaanko telttakylä mahtumaan autoon.

Teltta itsessään meni hyvinkin pieneen tilaan, mutta nyt mukaan piti pakata patjat, peitot, tyynyt, vaihtovaatteet, ruoanlaittovälineet, ruokailuvälineet, vedet, telttasauna lauteineen, kiuas, vesiämpärit jne. unohtamatta ruokapöytää ja tuoleja, jotka jatkossa toimittavat keittiön virkaa. Aluksi ajattelimme pärjätä retkeilyalueiden huusseilla ja tarvittaessa leirintäalueiden palveluilla eli käytännössä vessa oli ainoa, joka nyt puuttui retkeilyautoon verraten. Hieman epäuskoisina katsottiin autoon pakattavaa tavaramäärää ja niin vaan tetriksen lailla, saimme tavarat autoon mahtumaan. Kyydissämme oli siis telttakylä.


Telttakylän sovittamisesta autoon kului parisen viikkoa, jolloin meillä oli pidennetty viikonloppu ja tarkoituksenamme oli lähteä testaamaan camp moden käyttöä. Autoon ei kuitenkaan tarvinnut pakata kaikkea kuvissa näkyvää, kun tarkoituksena oli ihan vain testata sen käytännöllisyyttä. Viikonlopun lähestyessä testailimme camp moden käyttöä aika ajoin, välillä se toimi, välillä ei. Harmiksemme siis taas retkeilykauden aloitus siirtyi.

Päätimme kuitenkin lähteä käymään Puumalassa Pistohiekalla päiväretkellä, jonka jälkeen suuntasimme Mikkeliin mökille. Olimme yhden yön mökillä ja seuraavana päivänä frisbeekisojen vuoksi ajoimme kotiin. Lähdimme vielä kuitenkin toiveikkaana kisan jälkeen toiselle mökille, pakkasimme oleelliset retkeilytarvikkeet mukaan ja ajattelimme, että harjoittelemme retkeilyä turvallisessa paikassa. Camp modekin oli toiminut jo muutaman päivän putkeen. Testasimme asetuksen vielä mökin pihassa, jotta se varmasti toimii. Onneksemme se toimi!

Harjoittelimme ruoanlaittoa trangialla, saunoimme ja nautimme olostamme kesäillassa. Kaadoimme Teslan takapenkit, asettelimme patjat ja sukelsimme meidän ”retkeilyautoon” ajatuksena asettautua camp moden siivittämänä peittojen alle. Arvatenkin camp mode oli lopettanut toimintansa eikä mitenkään lähtenyt päälle. Makoilimme hetken peittojen alla vain todetaksemme, että liian hyvin olisi mennytkin, jos tämä olisi onnistunut. Ei muuta kun tavarat takaisin kasaan ja nokka kohti kotia. Kello oli noin puolen yön tässä vaiheessa. Odotimme seuraavaa kokeilua kiltisti viikon verran, että auto oli käynyt huollossa. Huollon jälkeen camp mode toimi moitteettomasti ja pääsimme vihdoin testaamaan sen toiminnan. Olihan mahtava aloittaa kesäkuu nukahtamalla tunnelmallisen ”takkatulen” loimutessa ja herätä aamulla vesisateen ropistessa, Kirsikaksi nimetyn, auton kattoon.
Kesän seikkailut voivat siis alkaa!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kiitos ja kumarrus

Vuosi 2021 alkaa olla paketissa ja Liikkuva kaksio seikkaili vuoden mittaan monessa paikassa, vaikka Norjaan asti ei tiet tänä vuonna vieneet. Elämän muut muutokset vaikuttivat suuresti kaikenlaiseen reissaamiseen ja tekemiseen. Ajattelin tässä tehdä pienen kertauksen kuluneesta vuodesta ja toivottaa samalla uuden vuoden tervetulleeksi uusin tuulin.


Vuosi vaihtui Jaalan kerhotalolla elikkäs Sonnanjoen varressa sijaitsevalla kodalla Myllykoskella. Uutta vuotta juhlittin perinteisin puskalaisten tavoin eli nauttimalla hyvää ruokaa ja juomaa mitä parhaimmassa seurassa. Vuodenvaihteen reissusta seurasikin pidempi jakso, ettei reissuun päästy, koska lähdimme kodalta lumisadetta karkuun ja sen jälkeen lumen tulo olikin varsin runsasta seuraavien viikkojen aikana.

Sonnanjoen näkymiä vuoden vaihteessa
Bella

Tammikuu mennä hujahti kotioloissa lähinnä takkatulen ääressä istuen. Taisi tammikuuhun mahtua myös jonkin verran ulkoilua ja joku laavuretkikin koiran kanssa tuli tehtyä. Lisäksi Bella vieraili meillä ja oli yökylässäkin. Tammikuu vaihtui nopeasti helmikuun puolelle ja helmikuussa meillä olikin talviloma, jota odotettiin innolla.

Talviloman ajaksi veimme koiran hoitoon ja aluksi suuntasimme Mikkeliin mökille pariksi yöksi ja siitä sitten matka jatkui eteenpäin Juvalle ja Rantasalmelle. Tavoitteena oli päästä luistelemaan ja hiihtämään sekä ihan yleisesti nauttia talvisesta lomasta. Lomareissu kuitenkin oli vastoinkäymisiä täynnä ja pakkasen (-24°c) purressa kaksion vesiputkiin ja viemäreihin loma loppui lyhyeen. Selvisimme kuitenkin vastoinkäymisten kautta voittoon ja loppuviikosta sainkin kuulla uudesta työpaikasta, jonka olin saanut. Tämän seurauksena tuli tietenkin irtisanoutuminen vanhasta työstä, joka tiesi sitä, ettei kesälle ollut tulossa lomia.

Mökillä talvilomalla

Aika helmikuusta maaliskuuhun tuntui ikuisuudelta odottaessa uuden työn alkamista. Tämä ajanjakso oli kuitenkin talven viettoa parhaimmillaan. Siihen sisältyi paljon ulkoilua hiihdon, luistelun ja ihan vain lenkkeilyn parissa. Lisäksi frisbeegolfharrastukseen liittyen tehtiin paljon taustatyötä tulevaa kesää ajatellen. Kesällä oli frisbeegolfin parissa tulossa jotain isoa ja mahtavaa, josta ei vielä tässä vaiheessa edes tiedetty, mitä kaikkea se tuleekaan sisältämään.

Kuluneiden viikkojen aikana leipomisellekin löytyi kivasti aikaa ja kokeilin uudenlaisia herkkuja. Tuli hankittua uusi auto ja intoa puhkuen odotin uutta työtä, joka maaliskuun lopulla alkoi. Koin, että tästä alkaisi – jos ei uusi elämä – ainakin uudenlainen elämänvaihe. Ja niin todella tapahtui!

Maaliskuun lopulla uudet työt asiantuntijatehtävissä vihdoin alkoivat ja alkoi kaiken uuden opettelu, koska en milloinkaan aiemmin ollut tehnyt vastaavaa työtä.

Kuitenkin oltuani vasta viikon uudessa työssä meitä kohtasi vastoinkäyminen kotona, vesivahinko. Tämä romahdutti kaiken uutuuden viehätyksen. Kaiken sen aiemman onnen tunteen, ilon kiljahdukset ja uuden innon. Tämä ei tuntunut todelliselta.

Vahinkotarkastajat kävivät useamman kerran tekemässä tutkimuksia ja yrittivät selvittää, miksi vesi oli päässyt sisään. Vakutuusyhtiö hylkäsi kerta toisensa jälkeen meidän korvaushakemuksen, koska kyseessä oli sadeveden aiheuttama vahinko.

Kuukauden päivät menivät sumussa uudessa työssä ja korkeat verenpaineet aiheuttivat parin päivän sairaalajakson (joka sekin oli elämäni ensimmäinen potilaana). Odottelimme taas uutta tulosta viimeisimmästä raportista, jossa vihdoin oli löydetty syy sille, miksi sadevedet tulivat sisään kellarikerrokseen.
Sydän pamppaillen vastasimme puheluun, jossa kerrottiin, että onneksemme ongelman aiheuttaja oli löytynyt ja vika siihen sellainen, että vakuutusyhtiö tämän korvaa. Se oli osaltaan erittäin helpottava tieto, sillä kuukauden ajan olimme nukkuneet autossa, peseytyneet pihalle pystytetyssä telttasaunassa ja murehtineet tilannetta monet itkut itkien. Emme tienneet, mitä olisimme tehneet, mikäli vakuutusyhtiö ei olisi tätä korvannut.

Koska odottavan aika on pitkä, yritimme löytää positiivista siitä, että yleensäkin omistimme asuntoauton, johon majoittua odottelun ajaksi ja että meillä oli kaikenlisäksi jo valmiina telttasauna. Tosin täytyy myöntää, että tuon kevään tapahtumien jälkeen emme tainneet pystyttää telttasaunaa kertaakaan koko kesänä.

Huhtikuu toi tulleessaan ihanaa kevään tuntua, joka edesauttoi jaksamisen kanssa tässä vaikeassa tilanteessa. Huhtikuussa teimme perinteisen reissun keväiselle Pistohiekalle, tosin tämä reissu aiheutti kuljettajalle muutaman sadan euron loven lompakkoon, koska matkalla Pistikselle kaksio ”pääsi” valokuvaan. Tämä keväinen tuulahdus Pistohiekalla oli kyllä todella tarpeen.

Huhti-toukokuun vaihde meni odotellessa purkutöiden alkamista. Tarkastajan tuomio vesvahingossa vaurioituneelle alueelle oli se, että kaikki piti purkaa pohjia myöten auki. Oma roolimme tavaroiden siivoamisen jälkeen oli melko tarpeeton, ikään kuin sivustaseuraaja. Oli hurjaa katsoa, kuinka lattiaa alettiin piikkaamaan ja kohta se oli vain kasa kivimurskaa.

Etsimme itsellemme vara-asunnon, jossa asustella remontin ajan. Kalustettu asunto löytyi onneksi melko läheltä ja kyseessä oli rivitaloasunto, jotta pystyimme jatkamaan elämäämme lähes entiseen tapaan. Neliöitä asunnossa oli noin puolet omasta asunnostamme, mutta pärjäsimme siellä kohtalaisesti. Remontin oli tarkoitus valmistua syyskuun loppuun mennessä, johon asti meillä oli mahdollisuus asua kyseisessä vara-asunnossa.

Milla muuttopuuhissa

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja kesän edetessä alakerran purkutyöt edistyivät vaihtelevalla tahdilla.

Kesäkuun puolen välin paikkeilla lähdimme Hankoon kavereidemme Mikon ja Annen kanssa. Hekin vuokrasivat asuntoauton ja viikonloppu oli jatkuvasta vesisateesta huolimatta oikein loistava. Saunoimme tynnyrisaunassa ja kävimme meressä uimassa ja muuten vain vietimme viikonlopun uusissa maisemissa. Kävimme jopa terassilla, jossa oli live-esiintyjä. Se piristi paljon koronakevään keskellä. Juhannuksen vietimme sekä mökillä Mikkelissä toisena päivänä ja toisena päivänä mökillä Vuolenkoskella.

Heinäkuun alun paikkeilla emme reissanneet juuri missään. Aika kului kotitalon pihalla normaaleja kesän hommia tehdessä ja frisbeegolfia pelaillessa. Heinäkuun lopulla meillä oli viikon loma, jolloin kesä oli kuumimillaan ja ainoa vaihtoehto retkikohteeksi oli paikassa, jossa kävisi edes pieni tuulenvire. Kesäloma alkoi Kotkasta karavaanarikavereidemme pihaparkista ja siitä jatkoimme matkaa kohti Turkua ja Saariston rengastietä. Lomaviikon aikana tuli paljon ajettua autolla, mutta auton ilmastointi oli kyllä pelastus kuuman kesän keskellä. Valitettavasti kesälomareissusta ei tullut kirjoitettua reissublogia, mutta alla muutama kuva matkan varrelta.

Lomareissun jälkeen vietimme joitakin öitä vanhempieni vuokraamalla mökillä Vuolenkoskella. Teimme usein myös iltasaunareissuja ihan vain saunomisen ja uimisen vuoksi sinne, koska mökki sijaitsi sopivasti tuossa melkein vieressä. Mökkeily tuntui mukavalta myös osaltaan sen vuoksi, että olin ostanut itselleni synttärilahjaksi sup-laudan. Laudan kanssa oli kiva lillutella pitkin järveä.

Elokuun loppupuolella alkoi se keväällä suunniteltu suuri frisbeegolftapahtuma, FribaFestari, ja koko kolmen viikon ajan Sami vietti aikaa frisbeeradalla vapaaehtoistehtävissä. Toisinaan jopa yötä päivää. Itsekin olin joitakin kertoja vapaaehtoishommissa mukana, mitä töiltäni ehdin.

Syyskuun puolella kaksio palveli meitä makuupaikkana eräissä häissä ja teimme yhden reissun Karin ja Maran kanssa Viktorinrantaan. Syyskuu alkoi lähenemään loppuaan, mutta meidän remontti ei. Meillä oli asunto käytettävissä vain syyskuun loppuun, joten tämä tarkoitti sitä, että piti vielä etsiä uusi asunto loppuremontin ajaksi. Ei olisi millään jaksanut enää näitä pettymyksiä, joiden keskellä olimme jo eläneet monta kuukautta. Eihän siinä muu auttanut kuin etsiä seuraava asunto.

Syyskuussa remontti oli edennyt siihen pisteeseen, että valut tehtäisiin pian. Eli ainakin muutamia viikkoja vielä menisi, ennen kuin päästäisiin kotiin muuttamaan.

17.9.2021
29.10.2021

Lattiavalujen jälkeen homma eteni vauhdikkaasti ja pian sinne alkoi jo seiniä muodostumaan ja pääsimme valitsemaan pintamateriaaleja.

seiniä kasaillaan

Alkoi olla jo pimeää ja tyypillinen lokakuinen sää, joten reissuja ei enää juuri kaksiolla tehty. Lokakuun puolessa välissä kävimme kuitenkin tekemässä vielä yhden reissun, jossa sanoimme Hyvästi Pistohiekka. Pistohiekkaa oli jo alettu keväällä kehittämään ja tällä reissulla kävimme katsomassa tilanteen ja totesimme, ettei paikka ollut enää entisenlainen. Ei houkutellut enää puskaparkkilaista.

Tavarakaaos

Lokakuu läheni loppuaan ja kotiin muutto ei vieläkään ollut mahdollista, koska remontti oli edelleen kesken. Rappuset puuttuivat ja vesiä ei vielä voitu laittaa päälle. Aloitimme kuitenkin lämmittämään jo yläkertaa ja hiljalleen tuomaan vara-asunnosta tavaroita pois siinä toivossa, että marraskuun puolessa välissä pääsisimme muuttamaan.


Osallistuimme itse remonttiin siltä osin, että paneloimme alakerran katon, tai siis Sami paneloi kaverinsa Mikon kanssa. Katon panelointi raikasti ilmettä kummasti ja nyt alakerta alkoi jo hiljalleen näyttämään houkuttelevalta. Enää puuttui muut pintamateriaalit.

Marraskuun puoliväli lähestyi ja alakertaan saatiin pintamateriaalit ja olimme valmiita muuttamaan. Tässä kohtaa, kun alakerta alkoi näyttämään uudistetulta ja raikkaalta, alkoi hiipiä ajatus siitä, että yläkertaa voisi hiljalleen jatkaa remontoiden. Remontti kuitenkin vaatii aina rahaa ja sitä ei nyt kovin ollut, kun vakuutusyhtönkin korvauksen jälkeen itselle jäi jonkin verran maksettavaa. Mielessämme välähti ajatus asuntoauton myymisestä, jotta saisimme rahaa säästöön ja remontoitua kotia hiljalleen…

Katto paneloitu
Rappuset vielä puuttuu
Listoja vaille valmis

Laitoimme jääkaapin päälle alkuviikosta, kun loppuviikosta oli tarkoitus muuttaa. Yllätys yllätys, jääkaappi oli hajonnut remontin aikana. Se käynnistyi, mutta ei lähtenyt kylmenemään. Tässä kohtaa olimme tehneet sen ison päätöksen, että asuntoauto myydään ja rupeamme säästämään ja remontoimaan kotia. Autoa tultiin hakemaan torstai-iltana ja olimme muuttamassa perjantaina takaisin kotiin, vaikka rappuset vielä puuttuivatkin. Olihan meillä yläkerrassa vessa, keittiö, makuuhuone ja kaikki tarvittava. Alakerrassa pesutilat ja remontoidut tilat rappushuonetta lukuunottamatta valmis, kunnes….

ASUNNOSSAMME OLI UUSI VESIVAHINKO!!!

Tämä ei enää tuntunut todelliselta, kivi pyörähti takaisin harteille ja ajatukset juoksivat verenpaineen kanssa kilpaa. ”Mitä me nyt tehdään???”
Puhelu vakuutusyhtiölle, jossa tietenkin järjestelmissä tekninen päivitys, soitto Polygonille, joka remontoinut alakertaa ja soitto vuokranantajalle, kenen asunnosta olimme juuri päässeet muuttamaan kotiin… Kaikki alkaisi alusta!

..Tai niin ainakin luulimme. Nukuttuamme yön yli, teimme tarvittavat järjestelyt ja tutkimme sen, mistä vuoto johtuu. Perjantai kului jälleen sumussa kaiken suhteen, että mitä nyt tapahtuu, miten muuttomme käy, miten selviämme tästä…

Vuotokohdan löytymiseksi vaadittiin yläkerran wc:n purku. Vuoto johtui viemärin ilmastointikanavaan kertyneestä kondenssivedestä eikä onneksemme kyseessä ollut vesijohtovuoto. Valitettavasti vakuutusyhtiö ei tätä korvannut. Pääsimme muuttamaan kotiin remontin keskelle, ilman kunnollisia rappusia alakertaan, ilman yläkerran vessaa. Tämä oli ainoa vaihtoehtomme.

Kotona on kiva olla vaikka joku muu päätti puolestamme, mistä yläkerran remontti aloitetaan. Toivottavasti saamme rappuset vielä ennen joulua ja vessan yläkertaan vielä tämän vuoden puolella.

Liikkuvan kaksion tarina päättyi tähän onnen ja epäonnen vuoteen. Ehkä jonain päivänä saamme uuden liikkuvan kaksion tai ehkä jonain päivänä vuokraamme oman mökin. Ehkä jonain päivänä saamme remontin valmiiksi tai ehkä jonain päivänä myymme talon. Enää en tiedä, mitä seuraavana päivänä voi tapahtua. Ehkä jonain päivänä kaikki on taas hyvin.

Liikkuva kaksio ja kaksion (tätä nykyä entiset) omistajat Katja ja Sami kiittävät kaksion seikkailuja seuranneita ihmisiä, karavaanarielämästä saaduista uusista ystävistä, uusista seikkailuista ja kokemuksista ja ennen kaikkea mahtavan karavaanarielämän löytämisestä osaksi arkea. Vuosi 2022 vaihtuu pian ja tulevan vuoden seikkailuista emme vielä tiedä mitään.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Katja ja Sami

KIITOS JA KUMARRUS!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti