Talven eka reissu

Nyt eletään jo marraskuuta. Kaksio oli ollut levossa jo neljän viikon ajan. Alla oli vielä kesärenkaat ja pakkanen oli jo monena aamuna tippunut lähes -10 asteeseen. Polte päästä reissun päälle oli kova jo heti alkuviikosta. Torstai-iltana suuntasimme renkaan vaihtoon, joka ei kylläkää meidän tapaamme sujunut ongelmitta.. Saimme kuitenkin talvirenkaat alle ja takaisin kotipihaan päästyämme, aloimme pakkailemaan tavaroita. Yllättävän vähällä tavaran pakkaamisella selvisimme, vaikka edellisestä reissusta oli jo tovi.

Jottei liian hyvin olisi mennyt, tarkistaessamme kaasupulloja, ilmaantui seuraava ongelma. Kaasupullojen paineensäädin ei toiminutkaan. Sehän tarkoittaa sitä, ettemme saa lämmitystä, jääkaappia tai hellaa syttymään. Mitäs nyt tehdään!? Koko viikko oli tätä reissua odotettu ja tähänkö se nyt sitten kaatui?

-Ei sentään. Pienellä fiksauksella saimme taas paineensäätimen toimimaan ja kaasun virtaamaan. Taas yksi vastoinkäyminen voitettu!

Perjantaina tuli ensilumi

Perjantaiaamuna saikin putsailla lumia töihin lähitiessä henkilöauton katoltakin. Ensilumi oli satanut yön aikana. Lunta satoi vielä lisää koko päivän ja ajatukset karkasivat vähän väliä tulevaan reissuun. Täytynee myöntää, että hieman ehkä jännitti talven eka reissu, joka suoritettaisiin sankassa lumisateessa. Siltä se ainakin koko aamupäivän näytti. Puolen päivän aikaan kuitenkin lumisade alkoi hellittämään, mutta maa oli ihanan valkoinen. Pääsimme kumpikin lähtemään töistä ajoissa ja talven ensimmäinen reissu starttasi mukavasti valoisan aikaan.

Suuntasimme suoraan Ketturiutalle, jotta pääsisimme vielä ennen pimeää ulkoilemaan ja nauttimaan talvisesta säästä. Mietimme sitten huomenna, mihin jatketaan. Reitti Ketturiutalle oli tuttu, mutta siitä huolimatta matkalle saatiin pientä jännitystä. Nimittäin Ketturiutalle johtavaa tietä oli levennetty hiljattain. Tämä sinänsä on ihan hyvä asia, mutta kun emme tienneet, missä kohti varsinaisesti tien reuna oli, kun siihen oli ajettu irtohiekkaa, joka luonnollisesti noin 3500 kg painavaa autoa saattaa hieman upottaa ja viettää ennen kuin asettuu kunnolla. Pääsimme onneksi perille. Perille päästyämme puin heti itselleni ja koirille ulkoiluvaatteet, jotta pääsemme lenkkeilemään.

Ilma oli mitä mahtavin lenkkeilylle ja koiratkin nauttivat, kun ei tarvinnut märässä ja kurassa tepsutella. Kuljimme pitkin metsäpolkuja, kunnes alkoi hämärtämään. Posket punaisena palasimme autolle ja siellä jo kahvi tuoksui. Tuli ihanan talvinen olo, vaikka lunta ei ollut maassa, kuin kevyt kerros.

Saarijärvi Heinolan Paistjärven retkeilyalueella oli jo jäässä.

Kahvit juotuamme ja ruuat valmistettuamme saimmekin viestin, että ”Me3″ liittyy seuraamme illan aikana. Siirryimme grillikodalle laittamaan tulia, että Kari ja Mara pääsevät heti tullessaan makkaran paistoon. Loppuilta menikin perinteisesti Rummikubia pelaillen, kun ulkona alkoi tulla kylmä.

Lauantaiaamuna pääsin vielä nauttimaan koirien kanssa talvisesta kelistä, mutta lämpötila oli jo noussut plussan puolelle. Lumet alkoivat sulamaan ja Ketturiutalla olevat pitkospuut tuntuivat melko liukkailta. Lenkiltä tullessamme Kari tulikin vastaan omien koiriensa kanssa ja rupesimme suunnittelemaan, mihin suuntaan lähtisimme seuraavaksi. Suunnaksi valikoitui Jaala. Matkalla oli sumuista ja tie varsin liukas. Matka taittui kuitenkin mukavasti Karin ja Maran kanssa radiopuhelimella jutustellen.

Grillikota ja huussi+puuvarasto

Suuntasimme Jaalaan Myllykoskelle, Sonnanjoen rantaan. Kosken kuohu oli mahtava ja alueella oli todella hyvässä ja siistissä kunnossa oleva grillikota, siisti huussi ja polttopuita. Lisäksi sivummalla oli toinenkin grillipaikka, ”Salarakas.”

Päiväunien jälkeen Sami meni laittamaan grilliin tulet ja hetkeä myöhemmin liityin hänen seuraansa kahvikupposen kera. Pian Kari ja Marakin tulivat kanssamme kotaan. Kodassa oli mukavan lämmin (myös tunnelma) ja illan mittaan paistelimme makkarat ja Kari puolestaan kokkaili muurikassa sipuliperunat ja kinkkua. Olimme löytäneet taas uuden mahtavan puskaparkin.

Illalla siirryttyämme autoon, huomasimme kaasun loppuneen. Ei muuta kuin vaihtamaan kaasupulloa ja kuinka ollakaan, taas sama ongelma, kun kotoa lähtiessä. Kaasu ei virtaa tarvittaviin laitteisiin. Muutaman ärräpään jälkeen paineensäädin saatiin taas toimimaan, mutta totesimme, että pakko se on uusia, ettei joku kerta todella käy hassusti. Lisäksi sunnuntaiaamuna kahvia keitellessä kaikki virrat autosta olivat kadonneet. Heräsin siihen, kun Sami kolisteli penkkien alla olevia akkuja ja päästeli muutamia rumia sanoja. Hyvin siis alkoi tämäkin päivä…

Sunnuntaiaamuna ei ollut enää lumesta tietoakaan ja vettä satoi taivaan täydeltä. Kuten yölläkin oli satanut. Kävin kuitenkin vielä kuvailemassa koskea ja lisäksi toivoin, että kameran linssiin tarttuisi joitakin uusia lintulajeja, joita en vielä ollut kuvaillut. Sain kuvia sinitiaisista, hömötiaisista ja uutena tuttavuutena puukiipijästä. Toiveeni uudesta lajista siis oli täytetty. Tämän jälkeen lähdimme kotia kohti. Ensi viikonloppuna ohjelmassa onkin ”Puskapikkujoulut.” Katsotaan sitten, millaisia tarinoita se reissu tuokaan tullessaan..

Myllykoski, Sonnanjoki
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kohti merenrantaa

Tulimme perjantaina kaikessa rauhassa töistä kotiin. Isäntä kävi ostamassa kaasua huomista reissua varten ja itse ajattelin suunnata kauppaan, kunhan olen kahvit saanut juotua.

Sami palasi kaasunhakureissusta puhuen puhelimessa. Puhelun päätyttyä hän totesikin, että ”kohta lähetään.” Olin hieman hämilläni, kun meidän piti vasta aamulla lähteä. Mitään ei ollut laitettu valmiiksi reissua varten saatika, että olisi ollut ruokaa viikonlopuksi. Ei muuta kun töppöstä toisen eteen ja kantamaan tavaraa autoon. Suunnaksi valikoitui Pyhtää ja Flakanäsin uimaranta. Alunperin tarkoituksena oli lähteä Porvoon puskiin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Kuten lähes aina, kun reissaamme.

Matkaeväät

Pilkoin meille matkaevääksi hedelmiä, koska niitä oli jäänyt arkena käyttämättä, ettei menisi piloille. Kävimme kaupassa ja lähdimme liikenteeseen. Lähtiessämme keli oli ihan hyvä, mutta matkalla rupesi pikkuhiljaa satelemaan, niin sisällä kuin ulkonakin. Nimittäin meidän juomavesipönttö alkoi yllättäen vuotamaan matkan aikana. Onneksemme pöntössä oli vain kansi huonosti kiinni, jonka vuoksi se hieman läikkyi. Vettä ei kerennyt vuotamaan kuin noin litran verran. Onni onnettomuudessa, nimittäin astian alla oli iso kasa vilttejä, joten muut kankaiset osat säästyivät kuivana.

Perille päästyämme oli jo pimeä, mutta ensimmmäisenä tehtävänä oli operaatio lakanoiden vaihto, koska olimme edellisen reissun päätteeksi laittaneet lakanat pesuun ja nyt äkkilähdöllä emme kerenneet niitä kotona laittamaan valmiiksi. Kun lakanat oli laitettu ja auto muutenkin kunnolla pysäköity siirryimme grillikatokseen laittelemaan tulia grilliin.

Olimme liikenteessä jälleen Karin ja Marjaanan ja koirien (”Me3″) kanssa, joten grillillä heillä oli meille pieni ylläri. Muun muassa nenäliinoja sen vuoksi, että lomat oli nyt tältä vuodelta lusittu ja seuraavaan lomaan aikaa. Eiköhän siinä välissä muutaman kyyneleen joudu tirauttamaan, ennen kuin Norja taas kutsuu. Lisäksi tähän liittyy pieni sisäpiirivitsi, mutta jätettäköön sen avaaminen toiseen kertaan…

Istuimme grillillä ja paistelimme makkarat ennen kuin siirryimme sisätiloihin pelaamaan Rummikubia, taas kerran.

Yöllä tuli taivaa täydeltä vettä, niin että omia ajatuksia ei kuullut. Tämä ei kuitenkaan koskenut minua, en edes kuullut yöllistä sadetta ja myrskyä. Huomasin vaan aamulla, että nukumme lammikossa. Niin sikeästi nukuin, ettei mokoma myräkkä häirinnyt lainkaan. Lauantaiaamun suunnitelmissa oli kasata Karin auton eteen etuteltta, jotta voisimme nauttia syyskeleistä tuulen suojassa. Vaan kaikki ei aina mene kuin strömsössä…

Teltta saatiin hienosti pystyyn ja hymy nousi korviin, että kohta päästään nauttimaan kauniista syyskelistä meren rannalla, tuulelta suojassa.. ..vaan yksi pieni ongelma tuli, joka aiheutti harmitusta. Teltassa ei ollut mitään vikaa, mutta ovi ei auennut kunnolla teltan ollessa paikallaan. Tämä ei johtunut teltasta tai autosta eikä varsinkaan sen kasaajista vaan Karin auton markiisi oli asennettu liian alas, joka esti teltan asettumisen oikein. Kyllä meitä harmitti, mutta onneksi keli oli kaunis ja tuulikin tyyntyi.

Siirryimme ulkopelien pariin, tällä kertaa ei ollut kroketti mukana vaan keskityimme mölkyn pelaamiseen ennen ruuan laittoa. Kari toimi meille MasterChefinä ja teki herkullista pihviä ja kastiketta ja valkosipuliperunoita. Kyllä meillä taas oli hyvät oltavat. Maisema oli kaunis auringon laskiessa, ruoka maistui erinomaiselta hyvässä seurassa ja nuotio meren rannassa kruunasi illan.

Illan tunnelmavalaistusta

Sunnuntaina ohjelmassa ei ollut mitään erikoista. Hitaan aamiaisen jälkeen rupesimme pakkailemaan tavaroita ja suunnittelemaan kotiin lähtöä. Kotiin päästyämme ilta meni kotitöiden parissa, jotka kaikki jäivät perjantain suunnitelman muutoksen myötä tekemättä. Seuraavasta reissusta emme vielä tiedäkään, joskus pitäisi kai keskittyä myös pihan talvikuntoon laittamiseen, joten luultavasti ensi viikonloppu menee kotitöiden parissa. Kaksio saa olla nyt hetken levossa.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Loman viimeiset päivät

Hailuodossa heräsimme hyvissä ajoin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tämän päivän tavoitteena meillä oli Sautinkarin leirintäalue. Sautinkariin oli matkaa liki 200 km ja päivän ohjelmassa oli vielä pyykin pesua. Pyykkiä olisi ainakin kahteen koneelliseen ja tietenkin siihen lisäksi niiden kuivatus. Lähdimme siis aamulla ennen klo 9 liikkeelle.

Jotenkin kummasti silmiin osuu aina ohimennen kaikki frisbeegolfradat ja niin kävi myös tänä aamuna. Olimme niin hyvissä ajoin liikkeellä, että kerkesimme käydä aamulenkin heittämässä Hailuodon frisbeegolfradalla. Kirkkomäen frisbeegolfrata oli oikein mukava metsäinen rata, jossa oli kohtalaisen lyhyet väylät. Eli juuri omiaan meille. Frisbeekierroksen jälkeen istahdimme autoon ja katsoimme, moneltakohan menee seuraava lautta takaisin mantereelle. Seuraava lautta menikin aika pian, joten kaasujalka saattoi olla hieman raskas, jotta kerkesimme lautalle eikä tarvinnut odottaa tuntia ennen seuraavaa lauttaa.

Saavuimme Sautinkarin leirintäalueelle iltapäivän aikana. Alue oli kohtalaisen isokokoinen ja alueella oli paljon kausipaikkoja. Valitettavasti paikoissa, joissa on paljon kausipaikkalaisia, tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi. No, tällä kertaa se ei tuottanut ongelmaa, koska paikalla meidän lisäksemme taisi olla noin neljä ihmistä. Pääsimme alueen rantapaikalle ja pian suuntasimme pyykinpesukoneelle pyykkikassiemme kanssa. Vaan kaikki kun ei aina mene niin kuin Strömsössä, pyykkien kuivatus asetti pienen haasteen… Pesimme ensimmäisen koneellisen pyykkiä ja laitoimme pyykit kuivuriin. Vaan kuivuri ei ollutkaan kuivannut niitä kunnolla ja se toimi vain kolikoilla. Laitoimme toiset kolikot, jotta saimme kuivurin uudelleen pyörimään siinä toivossa, että toisella kierroksella olisi kuivunut. Mutta ei, ei ollut vieläkään kuiva ja nyt kuivattavaa vaatetta olisi ollut kahden koneellisen edestä. Ei auttanut muu, kuin viedä pyykit kuivumaan kaksion tilaihmeeseen. Onneksi meillä oli pyykkitelineitä mukana, mutta kuivatustilat hieman rajalliset. Pian automme näytti enemmänkin kuivaushuoneelta, kuin asuntoautolta. Mutta saimme olla onnellisia, että pyykit oli pesty.

Sautinkarista jatkoimme matkaa kohti Keski-Suomea. Kohteeksemme valikoitui Palsankoski. Palsankoski on kalastajien käyttöön tehty alue, jossa on laavu, nuotiopaikka, savustuspönttö ja huussi. Tämä paikka oli loistava valinta ajankohtaan nähden, koska tällä hetkellä on taimenen rauhoitusaika ja joissa kalastaminen kielletty, joten kalastajia ei siellä tällä hetkellä ollut. Kävelimme kosken rantaa pitkin ja ihastelimme ruskan sävyjä kosken kuohutessa. Illansuussa teimme vielä makkarat nuotiolla ja siirryimme pimeän tullen kaksion lämpöön.

Loma läheni loppuaan ja suuntasimme vielä viimeisiksi päiviksi ns. kausipaikalle Pistohiekalle, josta olen moneen kertaan blogissakin kirjoitellut. Pistohiekalla ensitöiksemme teimme ruokaa ja sitten, mikä parasta – päiväunet ruuan päälle. Päiväunien jälkeen kasasimme telttasaunan ja levitimme markiisin, jotta viimeisistä lomapäivistä voi nauttia ”omalla terassilla” ennen lumien tuloa. Kahvit markiisin alla odotellessa saunan lämpiämistä, maistui erinomaiselta ja saunan lämpöön päästyämme olo oli erittäin rentoutunut. Tältä tuntuu loma!

Seuraavana aamuna ripotteli hieman vettä, mutta se ei meitä toistaiseksi haitannut, sillä olihan meillä agrikaatti ja koko Pistohiekka vain omassa käytössämme, joten aggren pörinä ei taatusti haitannut ketään. Kaivoin tietokoneen esille ja aloin tekemään koulutehtäviä. Opinnäytetyö pitäisi saada tehtyä, jotta olisin pätevä toimimaan esimerkiksi esimiestehtävissä. Oppari eteni kohtalaisen hyvin, mutta keskittymisen herpaantuessa päätin lopettaa siltä päivältä noin kolmen tunnin uurastuksen jälkeen. Oli aika tehdä ruokaa ja nauttia taas pienet päiväunet.

Kaksion teknologiakeskus
Sauna

Illan hämärtäessä laitoimme nuotiokatoksessa tulet ja paistoimme makkarat ennen saunaan menoa. Siinä vaiheessa oli alueelle saapunut toinenkin autokunta. Tottakai kutsuimme autokunnan väen saunomaan ja kokemaan tämä saunahuuma, jonka itse koimme keväällä. Se kannatti, isäntä naapuriautosta oli aivan hämmästyksissään ja totesi, että ”sehän on ihan oikea sauna” ja päivitteli kokemustaan moneen kertaan.

Olimme pistohiekalla vielä toisenkin yön, mutta vesisateen vallitessa päätimme lähteä kotia kohti torstaiaamuna 3.10. Seuraavana päivänä tulikin sitten räntää jo Heinolassa asti, joten lomareissun päätös sattui oivalliseen aikaan. Kaiken kaikkiaan lomareissuun mahtui ajamista 3030 km verran, paljon mahtavia kokemuksia, kaunista ruskaa, jännitystä Norjan jyrkissä mäissä ja ennen kaikkea lomatunnelmaa! Alla vielä Youtube -linkki, jossa kuvakooste mahtavista maisemista.

Linkki: https://youtu.be/dNRpat3tRW0

Ajotietokoneen dataa lomareissun päättyessä
Ajettu reitti

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmen valtakunnan matka

Heräsimme Saana -tunturin juurelta parjantaiaamuna. Laitoimme auton lähtökuntoon ja suuntasimme taas kohti pohjoista eli siirryimme Norjan puolelle. Maisemat Norjassa olivat uskomattoman hienot. Tunturien koko kasvoi vuoristoksi ja niiden huipulla oli lunta. En edes osannut kuvitella, kuinka kaunista Norjan puolella on, vaikka sitä monet ovat kehuneet ja suositelleet. Nyt kun sen näki omin silmin, näkemys Norjan postikorttimaisemista muuttui todelliseksi. Valitettavasti Norjan vierailumme oli kovin lyhyt muuttuneista sääennusteista johtuen. Kaksiossa oli kesärenkaat alla ja sunnuntaille ennusteltiin pohjoiseen jopa 10 cm lunta. Emme voineet muuta kuin lähteä lumisadetta pakoon takaisin kohti etelää.

Norjan mutkittelevat tiet ja jyrkät mäet sekä ylös että alas, toivat hieman jännitystä matkaan. Meillä oli kontissa niin paljon tavaraa, että mietimme, kuinkahan kaksio jaksaa kiivetä mäet ylös. Selvisimme mäistä ongelmitta vaikka paikka paikoin hikikarpalot nousivat otsalle. Päästyämme takaisin Suomen puolelle pystyi taas hengittämään. Jälleen yhtä kokemusta rikkaampana ja uutta Norjan matkaa odottaen. Todennäköisesti uusi Norjan reissu tehdään ensi kesänä. Oli se vain niin upeaa!

Norjassa tiet erinomaisessa kunnossa
Äijäkosken laavu- Toisella puolella jokea Ruotsi.

Päästyämme Suomen puolelle, rupesimme miettimään seuraavaa paikkaa, johon ajaisimme lumisadetta pakoon. Ajatuksissa oli ajaa niin pitkälle kuin jaksoi, mutta Norjan reissu vei energiat ja ajoimme vain Muonioon. Siihen mennessä päivän ajokilometrejä oli kertynyt noin 350 ja autossa oli istuttu noin 4,5h. Muoniossa yövyimme Muoniojoen kupeessa, Äijäkosken parkkipaikalla. Parkkipaikka oli iso asfaltoitu alue hieman valtatiestä sivussa. Kävimme kävelemässä Äijäkosken laavulle, joka oli pienen kävelymatkan päässä parkkipaikasta. Koski kuohusi komeasti ja joen toisella puolella oli Ruotsi. Kirjaimellisesti kivenheiton päässä.

Yhtenä tavoitteenani tällä ruskamatkalla oli nähdä revontulet. 27.9-28.9. 2019 välinen yö oli ollut upea revontulien puolesta. Revontulia oli näkynyt lähes joka paikkakunnalla. Valitettavasti omalla kohdalla pilviharso nousi taivaalle ja revontulet jäivät näkemättä – tai niin ainakin luulin. Myöhemmin illalla pilviharso olikin väistynyt ja näin myös itse revontulia. Valitettavasti näky ei ollut se, mitä olin odottanut. Meidän kohdalla revontulet olivat kovin haaleat eikä juuri lainkaan loistaneet vihreää väriä. No voin sanoa tavoitteen täyttyneen tässäkin tapauksessa, mutta parempaa toivoin näkeväni. Ehkä vielä jonain päivänä.

Muoniossa ollessamme pohdimme, mihin voisimme seuraavaksi suunnata. Meillä alkoi olla jo pyykkiä jonkin verran, wc piti tyhjentää ja vettäkään ei juuri ollut. Mietimme yöpymistä leirintäalueella. Samaan aikaan sain yhteydenoton kotimajoituskohteita ja vastaavia kohteita tarjoavan Majoitusovi.comin edustajalta, (https://majoitusovi.com/) että olivat lukeneet blogiani ja olisivat kiinnostuneita yhteistyöstä. Majoitusovi.com haki kotimaan matkailusta blogia pitäviä henkilöitä ja olin omaani heille ehdottanut. Oli iloinen uutinen, että jatkossa voisin tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Tutustuin tietenkin heti matkamme varrella oleviin kohteisiin, josko hyödyntäisimme ns. yhteistyökumppanini tarjoamia kohteita, mutta keksimmekin ajaa Hailuotoon puskaan vielä yhdeksi yöksi.

Päästäksemme Hailuotoon meidän piti kuitenkin ensin saada se wc tyhjennettyä ja tankattua vettä auton vesisäiliöön. Muonion ja Hailuodon välillä ei kuitenkaan ollut kemiallisen wc:n tyhjennyspaikkoja Suomen puolella, joten päätimme ajaa Pellosta Ruotsin puolelle ja käydä siellä tyhjentämässä wc-pyttymme. Hieman tämä huvitti, että piti ajaa Ruotsiin, jotta saamme jatkaa matkaa toivomallamme tavalla. Ruotsissa olikin hieno paikka tuo Kissakoski, johon asuntoauton wc:n sai tyhjentää. Lisäksi sieltä sai vettä säiliöön ja oli siellä yleisöwc:tkin. KAIKKI ILMAISEKSI!

Jatkoimme vielä jonkin matkaa Ruotsin puolella Haaparantaan asti, kävimme Haaparannassa Candy Worldissä ja Suomen puolella kävimme Torniossa syömässä Pizza RAXissa. Nämä käynnit toi kivat pienet tauot ajamiseen, koska Hailuotoon oli vielä reilusti matkaa.

Pian tuulimyllyt alkoivat siintää edessämme ja pääsimme autolautalle, joka vei meidät Hailuotoon.

Ajoimme Hailuodossa vielä noin 25km päästäksemme yöpaikkaamme, mutta se kannatti. Paikka oli aivan mahtava merimetsoineen ja auringonlaskuineen. Tässä paikassa ei voinut muuta kuin nauttia. Päivän kilometrikertymä oli noin 450km. Unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Hailuoto kauniissa ruskan sävyissä
Upea auringonlasku 28.9.2019

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ja matka jatkuu

Yövyimme tosiaan reissun ensimmäisen yön Kajaanissa matkaparkissa Kontiomäen Nesteellä. Aamulla jatkoimme siitä eteenpäin. Tavoitteenamme oli päästä Kuusamoon ja yöpyä siellä mahdollisesti parikin yötä, mikäli löytäisimme kivan rantapaikan, johon pystyttää myös telttasauna. Ajelimme ensin Suomussalmelle kauppaan ja tankkaamaan. Matkan varrella poikkesimme Soivassa metsässä soittelemassa soittimia.

Pääsimme Suomusalmen keskustaan ja huomasimmekin kivan näköisen frisbeegolfradan Suomussalmen rantapuistossa. Eihän radan houkutusta voinut vastustaa. Suuntasimme siis rannan tuntumaan, jossa tuuli humisi niin, että tukka oli päästä lähteä, mutta olihan kiva rata, joten se oli pakko heittää kokonaan. Onneksi se oli vain 9 -väyläinen, joten se oli aika nopeasti kierretty. Fribakierroksen jälkeen teimme rannassa vielä ruokaa ja jatkoimme sitten matkaa.

Ruskan sävyjä Kuusamon kupeessa

Matka jatkui kohti pohjoista, mutta päätimme vielä hieman poiketa reitiltä Kuusamoon ja suuntasimmekin Itä-rajalle Hossan kansallispuistoon. Hossassa oli paljon kivan näköisiä puskaparkkipaikkoja, mutta lähes jokapaikassa, jota katselimme, oli yöpyminen kielletty. Sami yritti taas hieman käydä ahvenia kalastamassa, mutta yllätys yllätys – tuloksetta. Emme siis jääneet Hossaan yöksi, vaikka juuri siihen paikkaan, jossa kävimme kalassa, olisi saanutkin jäädä tai ainakaan siinä ei ollut kieltomerkkiä missään. Jatkoimme siis jälleen matkaa. Nyt oikeasti sinne Kuusamoon asti. Kuusamossa yövyimme Keronsalmen veneenlaskupaikalla. Keronsalmessa kävin kuvailemassa muuttolintuja, näin siellä maakotkankin, mutta siitä en saanut kuvaa. Tämä jäi kovin harmittamaan. Oli hieno näky tuo iso kotka saalistamassa. Illan Keronsalmessa kruunasi upea auringonlasku.

Sanonta ”illan rusko aamun pasko” ei kyllä tällä kertaa pitänyt paikkaansa. Keskiviikkoaamu aukeni upealla auringonnousulla. Hitaita aamuja rakastavana ihmisenä pomppasin sängystä ylös hyvinkin ripeäasti katsoessani ikkunasta ulos. Tuo auringonnousu oli päästävä ikuistamaan.

Jatkoimme aamulla matkaa Kuusamoon ja siitä Ylä-Kitkalle Käylän kylään. Matkalla poikkesimme Kuusamon suurpetokeskusksessa katsomassa karhuja, ilveksiä, kettua ym. petoeläimiä. Nuo karhut olivat kyllä mahtava näky. Olivat kuin isoja koiria esitelleessään temppujaan hunajan toivossa, kuten Nalle Puh konsanaan. Kuusamon suurpetokeskuksessa oli opastetut kierrokset, joilla opas kertoi elämistä ja niiden historiasta. Nuo karhut olivat valloittavia, tosin metsässä jos tuollaiseen törmäisin, ajattelisin toisin. On sen verran kunnioitettava eläin!

Ajoimme Käylän kylälle ja mietimme, mihin parkkeeraisimme. Mutta koska meillä ei ollut suunnitelmaa tälle reissulle ja kelikin oli kovin sateinen, päätimme vielä jatkaa matkaa Kemijärvelle, sitten sodankylään, sitten…. Suunnitelmat muuttuivat jatkuvasti ja päätimme noin 350km ajon jälkeen, että eiköhän nyt olisi aika asettua johonkin ruuan laittoon ja mahdollisesti saunomaan. Löysimme puskaparkin Sodankylän Moskuvaarasta ja saimme sinne pystytettyä myös saunan. Mikä mahtava tunne päästä saunaan ja syömään. Aamulla ei taas tiedäkään mihin suuntaamme. Mielessä kävi jo mahdollisuus jatkaa jopa Norjan puolelle asti. Ensin oli kuitenkin nukuttava kunnon yöunet.

Yökaasu, oletko kuullut siitä? Meillä ei tällä kertaa ollut yökaasua eli kaasua, joka loppuu yöllä juuri, kun olet parhaimmassa unessa. Ei, meillä oli onneksemme iltakaasu. Eli se loppui illalla ennen nukkumaan menoa ja tämä sitten määrittelikin suuntamme seuraavana aamuna. Kaasua toki on aina kaksi pulloa, mutta tyhjän tilalle piti ostaa uusi pullo. Lähdimme siis takaisin Sodankylän suuntaan ja ajattelimme, että mennään sitten Leville. Itse en ollut koskaan siellä käynyt, joten mikä ettei.

Lähdimme ajelemaan Sodankylän kautta kohti Leviä. Sodankylästä kävimme ostamassa kaasua ja jatkoimme kohti Leviä. Leville ajaessamme tunturien koko alkoi kasvamaan ja maisemat muuttumaan. Ihastelin kaikkialla olevia tuntureita ja matka taittui huomaamatta. Pääsimme Leville ja menimme tutustumaan ”Levi frisbeegolf Worldiin.” Ajattelimme käydä heittämässä kierroksen joissain kolmesta Levin frisbeegolfradasta, mutta Samin ehdotuksesta suuntasimmekin Gondolihissillä kohti Levin huippua. Samin korkeanpaikankammo meinasi tehdä taas tepposet gondolihissille mennessä, mutta hienosti hän uskalsikin ja totesi loppuen lopuksi, ettei se niin kamalaa ollutkaan. Levin huipulta maisemat olivat erinomaiset!

Keli oli hieman sumuinen ja ajtus Norjaan menosta alkoi todella houkuttelemaan, joten jatkoimme”vielä vähän” matkaa eteenpäin. Etsimme puskaparkkeja puskaparkkikartasta ja Park4night -sovelluksesta. Kyllähän niitä aina löytyi, mutta jokin veti kokoajan kohti käsivartta. Tietenkin pysähdyimme Muotkatakan levähdysalueella – Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla. Pian huomasimme olevamme Kilpisjärvellä ja Saanatunturi näyttäytyi edessämme komeana

Pysähdyimme vielä Kilpishallissa ja siinä parkkipaikalla mietimme, että mitä tehdään. Päätimme jatkaa vielä eteenpäin, mutta emme aivan Norjan puolelle. Jäimme Saanatunturin juurella olevalle parkkipaikalle yöksi ja aamulla jatkamme Norjan puolelle. Kuusamon reissusta tulikin hieman pidempi…..

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Lomalla viimenkin

Nyt alkoi meidän toinen ”kesälomajakso”. Kyllä sitä olikin jo odotettu ja aikoja sitten jo suunniteltu. Tarkalleen ottaen Juhannuksesta asti. Sami kyllä piti pari viikkoa lomaa vaihtaessaan työpaikkaa. Olemme siis molemmat tämän kesän ns. ensimmäisen kesälomajakson jälkeen vaihtaneet työpaikkaa. Tämä syksyn loma oli siis enemmän kuin odotettu tauko arkeen.

Aloitimme loman vieton ystävien ja Caravan -messujen merkeissä. Karavaanarikaverimme Kari ja Mara koirineen, Me3 siis, tulivat lauantaina pihaparkkiin meille. Lauantai-iltana kävimme syömässä hampurilaiset Heinolassa sijaitsevassa ravintolassa, Kusmikussa. Hamppareiden jälkeen siirryimme takaisin meille, laitoimme saunan – tällä kertaa ihan kotisaunan – tulille ja saunan lämmetessä pelailimme lautapelejä. Lautapelisuosikiksemme on vakioitunut peli nimeltä Rummikub. Rummikubia pelaillessa joutuu hieman käyttämään päätä ja pelin idean oivaltaessaan pelailua ei malttaisi lopettaa. Pelasimme aika monta peliä Rummikubia, välillä saunoen ja välillä peliä vaihtaen, mutta palasimme aina takaisin Rummikubin pariin.

Kusmiku

Sunnuntaiaamuna lähdimme Lahteen Caravan -messuille. Messuilla vierähti useampi tunti, mutta siitä huolimatta matkaan ei tarttunut uutta kulkupeliä. Emme tosin sellaista lähteneet hakemaankaan, mutta totesimme messuilla, että uudet matkailuautot ovat ihan hienoja ja raikkaita sisustukseltaan, mutta käytännölisyys niistä puuttuu. Hyvänä esimerkkinä autot, joissa oli parisänky, Joko ne olivat niin ahtaasti sijoiteltu, että muhkeat muotoni eivät olisi mahtuneet ”makuutilan” käytävillä kulkemaan tai joissakin muotoilu oli sellainen, ettei esimerkiksi Sami saanut jalkoja suoraksi ilman, että ne tulivat reunan yli. Palasimme messuilta kotiin hyvillä mielin, valmistautuen pakkaamaan omaa käytännöllistä, vaikkakin vanhahkoa kaksiotamme tulevaa reissua varten. Pakattuamme kaksion, maalasimme vielä pohjamaalit kotona oleviin rappusiin, jotta lomalta palatessamme voimme jatkaa kodin remontointia. Olihan sekin saatava joskus tehtyä.

Suuntana pohjoinen

Maanantaiaamuna herätyskello herätti klo 4.30. Söimme aamupalan ja joimme kahvit ja lähdimme viemään koiria hoitoon jo ennen aamu kuutta. Jatkoimme samantien matkaa, kun koirat oli viety hoitoon. Päämäärää reissulle ei ole asetettu. Meillä on lähes kaksi viikkoa aikaa reissata, ennen kuin pitää taas palata töihin. Otimme varmuuden vuoksi mukaan myös passit, koska emme todella tiedä, mihin tie meidät vie.

Poikkesimme matkalla Kuopiossa Puijon tornissa ihailemassa maisemia ja valokuvailemassa. Tai oikeastaan vain minä olin se, joka osasi olosta siellä nauttia. Samin korkeanpaikankammo muistutti olemassaolostaan ja häntä alkoi hieman hirvittämään tornissa olo. Hänestä tuntui, kuin torni heiluisi. Sami alkoi epäilemään kokemustaan ja kysyi tornin heilumisesta tornikahvilan myyjältä, joka kertoi, että ”kyllä, torni heiluu noin 7 cm verran.” Poistuimme tornista vielä, kun tajunta oli jäljellä.

Puijon tornista siirryimme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon frisbeegolfrata on arvosteltu Suomen frisbeegolf -radoista sijalle yksi. Hyvänä kakkosena tulee oma ”kotiratamme” Kippasuo PRO Heinolassa. (https://frisbeegolfradat.fi/) Puijon frisbeegolfrata oli kyllä sijoituksensa ansainnut. Väylät olivat itselleni ehkä hieman pitkiä, pääsin PAR 3 väylällä noin lukemiin 6 tai 7, mutta väylät olivat hienoja, avaria, haastavia, vesiesteitäkin löytyi ja OB:ta oli kyllä aivan riittävästi! OB siis tarkoittaa frisbeegolfissa rajoja, joiden ulkopuolelle ei SAISI heittää, mutta omalla kohdallani ei tainnut montaa väylää mennä ilman OB:n ylitystä. Mahtava kokemus kaikesta huolimatta.

Puijon frisbeegolfradan maisemia

Kuopiosta ajelimme Iisalmen kautta Kajaaniin ja asetuimme yöksi matkaparkkiin Kontiomäen Nesteelle. Aamulla jatkamme matkaa sitten taas kohti pohjoista. Saas nähdä, mistä löydämme itsemme huomenna.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Ketturiutta ja kaatosade

Kuten otsikosta voi päätellä, alkoi viikonlopun vietto kaatosateessa Ketturiutalla. Tai oikeastaan viikonlopun vietto alkoi Woikoski Feelingistä. Siellä ollessamme ei vielä satanut, oli kuitenkin kohtalaisen viileää ja tuulista. Kävimme tässä ihanassa paikassa ensimmäisen kerran viime syksynä Heinolan frisbeegolfseuran järjestämissä kisoissa ja se paikka lumosi minut täysin jo silloin. Woikoski Feelingissä on tarjolla vaikka mitä palvelua – hevospalveluista frisbeegolfiin ja automuseosta hotellitasoiseen majoitukseen, rantasaunoista puhumattakaan. Ihan tarkalleen en edes tiedä, mitä kaikkea tämä upea paikka tarjoaa, mutta kaunista siellä on. Sielu lepää näissä maisemissa.

Woikoski Feelingin maalaismaisemista siirryttiin varsinaiseen retkikohteeseemme, Ketturiutalle. Ketturiutta alkaa olla kova vastustaja meidän ykköspaikalle Pistohiekalle. Tämä oli jo kolmas kerta, kun kävimme tänä kesänä Ketturiutalla. Alueena se on sopivasti syrjässä, mutta kuitenkin lyhyen matkan päässä kotoa. Ketturiutalla on hyvät maastot telttailuun, mutta saimme näppärästi auton viereenkin pystytettyä meidän teltan – siis telttasaunan.

Paikalla ei perjantaina ollut meidän lisäksemme ketään. Vain minä, Sami ja Samin vanhempi tytär ja karvakorvat Minni ja Milla.

Aloitimme teltan pystytyksen heti, kun kaksio oli saatu ”asumiskuntoon,” jotta kerkeäisimme kasata sen ennen vesisadetta. Kaatosade alkoi siinä vaiheessa, kun olimme hakemassa pesuvettä järvestä eli emme täysin kerenneet ennen vesisadetta. No, onneksi pian pääsimme saunaan niin ei tarvinnut märissä vaatteissa kauaa palella. Kyllä niin makoisat löylyt tulikin, että sadekaan ei enää haitannut lainkaan.

Saunan jälkeen lähdimme grillikatokseen lettujen paistoon. Olin tehnyt päivällä jo valmiiksi lettutaikinan, jotta voisimme illalla paistaa muurikalla lettuja. Kaatosade ei kuitenkaan luonut kovin retkeilymieltä, mutta letut tuli paistettua ja hyvältä maistui. Siirryttyämme takaisin kaksion lämpöön, pelailimme vähän korttipelejä ennen nukkumaan menoa.

Koko illan tuli vettä niin kovaa, ettei kuullut omia ajatuksia ja yön aikana lisäksi ukkonen piti aika ajoin huolen siitä, ettei tarvitse nukkua. No aamuyön tunteina sade ja ukkonen hellitti ja aamulla herättiin pilviseen, kuitenkin sateettomaan päivään. Lauantai aamupäivä meni kalastellessa ja ruokaa laittaessa ja muuten vaan ulkoillessa. Pari sadekuuroa tuli päivän mittaan ja ilma oli aika viileä.

Iltaa kohden keli kaunistui ja alkoi aurinkokin pilkistelemään pilven raosta. Pelasimme mölkkyä ja varioimme hieman haasteellisemman mölkkylajin. Käänsimme nimittäin kaadettavat kalikat väärin päin ja heittelimme niitä ikään kuin takaa päin. Tämä teki pelin pelaamisesta hieman jännittävämpää ja toisten pelaajien heittojen sabotoimisesta vaikeampaa. Tämä oli varsin hauska versio!

Mölkkyvariaatio

Saunoimme mölkyn pelaamisen jälkeen pitkän kaavan mukaan ja ai että, mitkä löylyt taas saimme. Koiratkin pääsivät saunan lämpöön eivätkä millään olisi halunneet lähteä pois sieltä. Päivän aikana Ketturiutalle oli tullut toinenkin autokunta koirinensa. Kutsuimme heidätkin saunomaan ja näin saimme jaettua telttasaunan ilosanomaa taas uusille ihmisille. Vierailijat kertoivat myös nauttineensa mahtavista löylyistä, olivat kovin tyytyväisiä, että saivat kokea tämän. Sauna, jos mikä yhdistää suomalaisia.

Illalla paistelimme vielä makkarat grilli- katoksessa ja ihas- telimme tyyntä järvimaisemaa. Sunnuntain ohjelmaan ei kuulunut mitään ihmeellistä, vaan pakkasimme tavarat autoon ja ajelimme kotia kohti. Niin se viikonloppu taas mennä hujahti.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Vakkaripaikalla, jälleen.

Lähes kuukausi vierähti edellisestä puskailureissusta, joten oli kiva taas päästä viikonlopuksi ulkoiluttamaan kaksiota. Viikonlopun kohteeksemme valikoitui jälleen Pistohiekka. Pistohiekka vaan aina vetää puoleensa syystä tai toisesta. No, tänä viikonloppuna syynä oli juhlatunnelma ja herkullinen ruoka sekä tietenkin hyvä seura. Yhdistimme toki reissuun myös sukulaiskierroksen.

Perjantaina saavuimme ”Pistikselle,” jossa meitä puskakaverit Kari ja Mara koirinensa jo odottivat. Kari oli luvannut toimia tänäviikonloppuna Top Chefinä. Minä olin luvannut tehdä kakun. Kun saimme auton asetettua mukavasti parkkiin, kasasimme saunan ja otimme kunnon löylyt, ennen kuin Kari rupesi meille kokkailemaan.

Saunan jälkeen joimme shampanjat 30v. juhlieni kunniaksi. Virallinen päivä oli siis jo viikko sitten, mutta aina on syytä juhlaan!

Shampanjalasillisten jälkeen alkoi grillistä tulla herkullinen valkosipulin tuoksu. Siellä oli tekeillä liemi meidän illan aterialle – simpukoille. Ikinä aiemmin emme olleet maistaneet simpukoita ja Samilla etenkin oli suuret ennakkoluulot kyseisen ruuan suhteen. Tuoksun johdattelemana hänkin uskaltautui maistelemaan ja totesi, että ennakkoluulot simpukoita kohtaan taisi olla todellisuutta suuremmat.

Simpukat ja leipä hupeni pöydästä ja maha alkoi täyttymään. Pimeys hiipi yllemme ja siirryimme hetkeksi ennen nukkumaanmenoa nuotiokatokseen tulen äärelle. Nuotiopaikalla oli eräs pariskunta, jotka olivat ensimmäistä kertaa Pistohiekalla ja muutenkin olivat ostaneet asuntoautonsa vasta helmikuussa. Totesimme naurahdellen, että mehän olemme Samin kanssa jo suorastaan konkareita tässä karavaanailussa, kun olemme jo aika tarkalleen vuoden päivät omistaneet asuntoauton ja tutustuneet niin puskailu- kuin leirielämäänkin. Myös Kari ja Mara olivat vasta viime syksynä löytäneet tämän harrastuksen.

Lauantaina meillä oli Samin kanssa ohjelmassa lähteä tapaamaan minun isovanhempiani Imatralle. Imatralle Puumalasta ei ole matkaa kuin noin 80km, joka oli myös yksi syy sille, miksi tulimme Pistohiekalle juuri tänä viikonloppuna. Söimme aamupalan, teimme lounaan ja joimme vielä kahvit ennen Imatralle lähtöä.

Palattuamme Imatralta Kari odotti meitä jo sormet syyhyten, että pääsee tekemään tämän illan ateriaa. Tänään illalliseksi meillä oli kunnon pihvit ja ehkä maailman herkullisinta kastiketta perunan kera. Itse osallistuin tekemällä lisäkesalaatin. Auringon laskiessa ruoka maistui taivaalliselta.

Ruoan jälkeen pelasimme pari erää mölkkyä. Elokuun iltoina pimeys hiipii turhan nopeasti, joten mölkyn pelaaminen tällä erää jäi lyhyeen. Päivä oli mennyt reissatessa, joten myös väsymys hiipi silmäluomiin jo ennen iltakymmentä. Istahdimme vielä hetkeksi kynttilän valoon markiisin alle ennen nukkumaan menoa.

Sami kuola valuen jo odottaa, milloin voidaan aloittaa syöminen

Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään ja istuskeltiin kaikessa rauhassa aamupalapöydässä. Ulkoilutimme koiria aamupäivän mittaan ja pian jo ruvettiin purkamaan leiriä, jotta voimme suunnistaa kotia kohti. Poikkesimme kotimatkalla vielä Kuortin frisbeegolfradalla heittämässä yksi kierros, jottei tämäkään viikonloppu jää ilman frisbeegolfia. Kotona söimme makaroonia ja jauhelihakastiketta, eiliset herkut olivat enää haave vain.

Milla ja Minni ”puskassa”

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Maaseutumatkailua

Jälleen oli aika viikonloppureissun. Perjantaina starttasimme kohti Pertunmaata. Olimme jo edellisiltana katsoneet, mihin puskaan lähdemme. Tämä paikka ei löytynyt mistään puskaparkkikartasta eikä park4night -sovelluksesta vaan katselimme google mapsin satelliittikuvan avulla, millaisia paikkoja löytyy ja näyttääkö siltä, että kohteessa olisikin jo olemassa esimerkiksi mökki tai muu asuinrakennus, ettemme eksyisi kenenkään kotipihaan.

Viime syksyn reissuista palasi mieleen kaikki koskipaikat/joenvarret, jossa yövyimme. Lähdimme siis satelliittikuvasta ensin katselemaan jokia ja koskia. Koskipaikoissa alkuperäinen ajatus oli, että pääsisi kalastamaan, mutta koska kalaonni ei ole viime aikoina meitä suosinut, katsoimme paikkoja, joissa olisi halvemmat kalastusluvat, mikäli kalaa innostuttaisiin pyytämään. Siispä päädyimme Pertunmaalle erään kosken parkkipaikalle. Paikalle päästyämme käytiin katselemassa näyttääkö virtaavan veden seassa menevän kaloja ja onko paikalla paljon kalastajia. Ehkä meidän onneksemme paikalla ei ollut kuin yksi kalastaja. Emmekä myöskään nähneet kaloja, mutta kosken kuohu oli kivaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Mielenkiinnolla seurasimme paikalla olleen kalastajan saaliita, mutta saaliin määrä ei innostanut meitä kalastamaan, joten kalastusvehkeet pysyivät visusti kontissa. Ja säästimme myös kalastusmaksun verran rahaa.

Paikassa, johon parkkeerasimme oli myös kylätalo hieman rannasta pois päin. Lisäksi kylätalon aitan laidalla oli puucee ja aittakirjasto. Aittakirjasto suorastaan kutsui katsomaan sisälle ja olihan siellä vaikka minkä näköistä kirjaa ja lehteä luettavaksi. Jos aikoisimme viipyä pidempään tällä paikalla, olisin hakenutkin sieltä jotain luettavaa. Emme kuitenkaan aikoneet jäädä tähän kuin yhdeksi yöksi, koska kylätalolla oli tulossa viikonloppuna possujuhlat. Ilmoitustaululla luki, että kaikki ovat tervetulleita possujuhliin, mutta emme kuitenkaan aikoneet tuppautua kyläläisten juhliin, joten jatkoimme aamulla matkaa tästä puskasta.

Suuntasimme lauantaiaamuna kohti Kuorttia. Kuortissa kävimme heittämässä frisbeetä Kuortin frisbeegolfradalla. Rata oli varsin sykettä nostattava vaihtelevan maastonsa vuoksi. Frisbeekierroksen jälkeen teimme ruuan ja jatkoimme matkaa. Ruoan jälkeen mietimme taas mihin lähtisimme ja löysimmekin kivan pienen veneenlaskupaikan pienen matkan päästä Kuortista. Harmiksemme siellä ei ollut yhtään parkkipaikkaa vapaana, joten jouduimme jättämään auton vähän keskemmälle. Elättelimme toiveita, että joku veneilijä tulisi kohta pois vesiltä ja saisimme auton parkkiin. Vaan toisin kävi. Sami kävi heittelemässä virveliä ja vihdoin ja viimein sai yhden ahvenen. Siis todellakin vain yhden. Keittelin kahvit autolla ja tein sen viime viikolla tekemättä jääneen mansikkakakun ja hakiessani Samia kahville, hän olikin siellä elvyttämässä sitä yhtä ainokaista ahventa, koska ei halunnut ottaa vain yhtä kypsennettäväksi. Ahven heräsi henkiin ja uiskenteli pois. Emme saaneet taaskaan kalaa syötäväksi asti.

Matka venepaikalta jatkui mansikkakakun ja kahvin jälkeen kohti kivalta näyttävää uimarantaa. Perille päästyämme, ranta olikin aivan tien vieressä eikä houkutellut jäämään. Kaiken lisäksi autoa ei saanut rantaan asti vaan se piti jättää ns. levähdyspaikalle tien vieressä. Kävimme melkein uimassa – siis melkein, koska polvia myöten veteen päästyämme pohja alkoi tuntua saviselta ja inhottavan tahmealta. Ei tehnytkään mieli uida kuumuudesta huolimatta. Käännyimmekin takaisin rantaan ja lähdimme taas jatkamaan matkaa.

Naumin virkistysalue

Pitkien hiekkatiepätkien jälkeen ja muutaman epäonnistuneen reittivalinnan jälkeen päädyimme ottamaan selvää, millainen on Naumin uimaranta. Parkkipaikalla oli paljon autoja ja epätoivo meinasi taas iskeä, että mitä nyt tehdään. Päätimme hetkellisesti parkkeerata kaksion tien viereen ja lähdimme ulkoiluttamaan koiria. Koiria kävelyttäessä hymy alkoi nousta korviin asti, kun näki alueen , johon olimme saapuneet.

Alueella upean uimarannan lisäksi oli siisti grillikatos, wc:t – myös liikuntarjoitteisille, puita ym. Rannalla oli paljon lapsiperheitä ja osa porukasta pelaili mölkkyä ja osa pelasi rantalentistä. Ihan kuin ulkomailla olisi. Vain aurinkorasvan (joka meiltäkin unohtui kotiin) ja meren tuoksu puuttuivat. Hyvä tunnelma oli selkeästi aistittavissa. Koirien lenkityksen jälkeen haimme pyyhkeet ja picnic -viltin sekä hieman juotavaa mukaan ja suuntasimme itsekin rannalle.

Päijänteellä oli sopivasti Päijännepurjehdus menossa ja purjeveneitä oli vielä joitakin näköpiirissämme. Harmitti, ettei tullut rannalle otettua kameraa mukaan, olisi saattanut saada kivoja kuvia purjehtijoista. Kävin pulahtamassa kohtalaisen kylmässä vedessä ja sen jälkeen asetuin itsekin ottamaan aurinkoa. Lämpötila taisi olla 25 asteen tietämillä ja aurinko porotti vielä iltakuudenkin jälkeen. Pikkuhiljaa ranta alkoi hiljentyä ja parkkipaikka tyhjentyä. Saimme siirrettyä kaksion kunnolliseen asentoon parkkipaikalle ja vedimme verhot tuulilasille ja asetuimme iltapuulle.

Iltapalaksi oli tacopeltiä, pienellä twistillä. Jauhelihan sijaan tacopellissä oli pulled porkia, jonka olin kotona jo lähtiessä valmistanut. Ruoks maistui erinomaiselta myös tällä lihalla. Saimme vatsat täyteen ja pian kävimme nukkumaan.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Käytin koirat aamulenkillä ja itse lähdin sen jälkeen rannalle ottamaan aurinkoa. Rannalle ei saapunut ketään lisäkseni ennen kuin kello alkoi olla 11. Lähdin itse jo siinä vaiheessa rannalta kohti autoa ja valmistauduimme kotiin lähtöön. Kotimatkalla vielä pysähdyimme Pulkkilanharjulla sijaitsevassa ravintolassa. Haimme sieltä irtojäätelöpallot ja nautiskelimme ihanasta kesäpäivästä katsellen järvelle.

Matkan taittuessa päätimme vielä pysähtyä Vesivehmaan lentokentällä ja ilmailumuseossa. Ilmailumuseoon asti ei päästy, kun jäimmekin katselemaan varjoliitäjiä ja pienkoneilla lentoon lähteviä laskuvarjohyppääjiä. Kun olimme aikamme katselleet näitä hurjia harrastajia, lähdimme kotia kohti ajatuksissa päästä ilmalämpöpumpun alle viilenemään. Ulkolämpötila näytti auton mittarissa 33 astetta. Ilmankos tuntui hieman lämpimältä. Kotia päästyämme ensimmäinen tehtävä oli laittaa ilmalämpöpumppu päälle ja viilennystä tupaan. Lämmin on ihan kiva, mutta rajansa kaikella. Hetken kuluttua oli mukava oleskella sisällä viileässä ja laittaa ruokaa. Niin se viikonloppu taas mennä hujahti. Ensi viikonloppuna – yllätys, yllätys- pelaillaan frisbeegolfia. Ohjelmassa on hupigolfin parikisa, joten tarinat, joita siltä reissulta syntyy, jäävät sen reissun tarinoiksi….

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Ketturiutta

Tämän viikonlopun teemana oli lähimatkailua, siispä suuntasimme perjantaina työpäivän päätteeksi Paistjärven retkeilyalueelle, Ketturiutalle. Ketturiutta on yksi Heinolan virkistysalueista, meiltä sinne on matkaa noin 25km. Sitä kummallisesti aina suuntaa johonkin kauemmas, vaikka kotikaupunki tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kunnat saattaisivat tarjota vaikka minkälaisia retkeilymahdollisuuksia. Täytynee ehkä ottaa selvää tarkemmin naapurikuntienkin tarjoamista retkeilypaikoista. Tänä viikonloppuna kuitenkin hyödynsimme kotikaupungin tarjoamia mahdollisuuksia.

Ajaessamme pientä hiekkatietä Ketturiutalle, vastaan tulikin tuttuja kasvoja ja tutun näköisillä kulkupeleillä. Kyseessä oli siis MC Puskalaiset, jotka keväällä äitienpäivämiitissä saivat jengin nimeksi MC Helvetin perkeleet. Tällä kertaa jengiläisiä ei ollut kuin yksi pariskunta, koska valtaosa muista jengiläisistä reissaa tällä hetkellä kesälomareissuillaan toisaalla. Mutta tämäpä oli varsin iloinen yllätys. Lisäksi seuraamme oli myöhemmin illalla liittymässä tuttavapariskunta koirineen, joista olen blogissa aiemminkin kertonut.

Päästyämme alueelle keitimme kahvit ja teimme pari eväsleipää ja lähdimme kohti rantaa. Sami suuntasi virvelin kanssa veteen ja itse istahdin kahvikupposen kanssa pöydän ääreen. Kahvin ja voileivän jälkeen oli hyvä ruveta kasailemaan saunaa, jotta päästäisiin löylyttelemään.

Emme tosiaan olleet ensimmäistä kertaa Ketturiutalla ja edelliskerralla paikasta jäi positiivinen mielikuva vaikkakin hyttyset olivat silloin huomattavasti enemmän kiusana. Tällä kertaa hyttysiä oli paljon vähemmän. Tunne hyttysten pienemmästä määrästä tosin saattoi johtua savusta, jota aiheutui polttaessamme maasta löytyneitä risuja ja oksia. Retkeilyalueella oli kyllä polttopuita, mutta ne olivat pitkinä rankoina, jolloin niitä piti ensin sahailla ja sitten halkoa, jotta olisivat sopivia grilliin tai nuotioon.

Yleisillä paikoilla ei aina ole niin kehumista sahan tai kirveen terävyydestä, joten innokkaita sahaajia oli kovin vähän. Huumoriporukalla kun ollaan, niin sovittiin, että jos joku erehtyy sanomaan, että on kylmä, pitää mennä sahaamaan puita. Kumma juttu, kellään ei illan aikana ollut kylmä vaikka lämpötila laski liki 10 asteeseen, ehkä jopa sen alle yötä vasten.

Ketturiutan nuotiokatos

Löylyttelyjen jälkeen kerättiin risuja maasta notskille, paisteltiin makkaraa ja nautittiin hyvästä fiiliksestä, ehkä hieman viilenevässä illassa – mutta onneksi kellään ei ollut kylmä.

Lauantaiksi ei ollut mitään suunnitelmia. Päivällä yritin hieman valokuvailla, mutta ei oikein löytynyt kuvattavaa. Päivän mittaan tehtiin herkullista ruokaa ja mikä parasta – sen jälkeen sai nukkua päiväunet. Tai niin ainakin kuvittelin, mutta ensin puhelin piippaili ja kohta alkoi satamaan vettä ja piti kiiruhtaa ulos laittamaan matot ja kengät sekä muut sateelta suojattavat tavarat sateensuojaan. No vettä ei sitten satanutkaan, kuin sen hetken, että tavarat sai laitettua suojaan. Eipä siinä enää uni tullut ja rupesimme keittelemään kahvia.

Lounaaksi hampurilaisia.

Naapuriautoistakin alkoi pikkuhiljaa kuulua ääniä, joten päiväuniaika taisi olla ohi muillakin. Siirryimme pikkuhiljaa taas nuotiopaikalle ja illan ohjelmassa oli saunomisen lisäksi frisbeen kopittelua ja mölkkyä.

Mölkkypeliä pelattiin aluksi joukkuekilpailuna, kunnes muutaman karvaan tappion jälkeen siirryttiin ratkaisevaan yksilöpeliin, oikeastaan kahteen tai kolmeen tai taisi niitä olla neljäkin kierrosta. Loppuen lopuksi voittajia oli useampi, mutta Sami pysyi visusti hännillä. Taisi olla lähellä, ettei mölkkykin mennyt nuotioon… Sami nieli tappionsa ja tyytyi kohtaloonsa. Ilta viileni ja sänky lämpimine peittoineen alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Aamulla heräilimme taas kaikessa rauhassa, pakkasimme saunan autoon ja aamupäivän aikana poistuimme Ketturiutalta. Poikkesimme vielä kotimatkalla paikallisella uimarannalla piknikillä, kun ei meillä ollut mihinkään kiire. Pikkuhiljaa aloimme jo suunnittelmaan ensi viikon reissua, katsotaan mihin sitten päädymme.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti