Astetta parempi puska

Eletään torstaissa, työviikko ohi ja pitkä viikonloppu edessä. Askel tuntuu kuitenkin keveältä kuuden päivän työputkesta huolimatta. Iltapäivällä oli ollut TYHY -toimintaa keilauksen merkeissä ja aamulla olin kuullut kivoja uutisia työrintamalta. Odotettavissa oli erilainen viikonloppu, meidän kohdalla ensimmäinen puskamiitti Puumalan Pistohiekalla. Emme oikein tienneet, miten moiseen valmistautua, mutta hyvillä mielin lähdimme matkaan. Kesäkauden aloitus oli Pistohiekan suhteen ollut hieman epäonnisempi, tällä kertaa kuitenkin pääsimme perille asti.

Olimme perillä torstai-iltana ja Pistohiekalla oli vielä kohtalaisen hiljaista, mutta emme kuitenkaan olleet ainoat pitkän viikonlopun viettäjät. Paikalla oli jo kaksi autokuntaa ennen meitä. Hetken kuluttua puskamiitin koollekutsujana toiminut pariskunta tuli tervehtimään meitä ja toivotti meidät tervetulleeksi. Sen jälkeen etsimme omiin tarpeisiimme sopivan leiripaikan ja levitimme markiisin. Tästä voi viikonloppu alkaa.

Leiri pystytetty

Torstaina paistoi aurinko ja lämpötilakin oli kohtalaisen lämmin. Kävimme kävelemässä alueella ja ulkoiluttamassa koiria. Voi niitä ihania tuoksuja, jotka johdattivat koirien neniä puskasta toiseen. Kaivoimme myös kameran esiin ja kävimme hieman kuvailemassa lintuja. Lintujen bongauksen jälkeen oli kiva istahtaa markiisin alle ja nauttia näköalasta ja luonnon äänistä. Kuikan kutsu kuului järvellä, käki kukkui kauempana metsässä ja pikkulinnut sirkuttivat lähipuiden oksilla. ”Tämä se on lomaa,” totesin.

Perjantaiaamu valkeni hieman harmaana ja kohtalaisen viileänä. Aamupala maistui herkulliselta ulkona terassilla ja muutkin alueella olevat alkoivat heräilemään ja valmistautumaan tulevaan miittiin. Iltapäivän mittaan osallistujamäärä kasvoi ja pian meitä olikin jo kymmenkunta asuntoautoa paikalla. Valtaosaaan porukasta olimme jo tutustuneet aiemmin keväällä Kopparnäsissä, emme kuitenkaan kaikkiin. Oli kiva tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa.

Ilta eteni saunoen vaunusaunassa ja makkaraa paistellessa grillikodalla. Ja tulihan käytyä myös uimassa siinä saunomisen lomassa, jos sitä mahapohjaa voi uimiseksi kutsua. Mutta talviturkki on nyt heitetty. Usva laskeutui illan mittaan kauniisti järven ylle. Sytytimme pimeän tullen vielä kynttilät terassilla ja nautimme hieman viiniä.

Perjantai-illan tunnelmaa omalta terassilta

Lauantai alkoi erittäin sumuisena, mutta sumussa on jotain taikaa, uskoisin. Se vangitsee katseen horisonttiin ja saa ajatukset lukkiutumaan vain tähän hetkeen. Sumu alkoi hälvenemään ja lauantaiaamu aukenemaan. Miittiläiset lyöttäytyivät toinen toistensa seuraan ja nauru ja puheensorina kasvoi kasvamistaan.

Jengiläiset lähdössä reissuun

Lauantaipäivän ohjelmassa oli yhteinen kahvitteluhetki grillikodalla, joka myöhemmin illalla nimettiin Pistiksen kerhotaloksi. Ennen kahvia joukko innokkaita pyöräilijöitä lähti pienelle pyöräretkelle lähimaastoon. Sähköavusteiset, kokoon taittuvat polkupyörät olivat viikonlopun hitti ja seuraavaan miittiin mennessä uskoisin, että niitä on kenties vielä enemmän. Pyöräjengi sai nimekseen MC Helvetin Perkeleet ja tämä kova jengi kävi aiheuttamassa pahennusta läheisellä näköalapaikalla, olivat kuitenkin aika hurjia keltaisissa liiveissään. Jengin palattua reissultaan oli kahvien aika.

Kahvitilaisuuden teemana oli äitienpäivän vietto. Tarjoilupöytä notkui tarjottavista herkuista ja kaiken kruunasi äideille jaettavat ruusut. Ruusuja tuli kaksin kappalein, koska ihanat ihmiset toisistaan tietämättä olivat ajatelleet samaa ja olivat ostaneet äitienpäiväruusuja miittiin osallistuville naisille. Tilaisuus oli tunteita herättävä ja viimeistään tässä vaiheessa porukan yhteen liittävä. Kahvitilaisuuden jälkeen alettiin valmistella telttasaunan kasaamista.

Telttasaunan kasaamiseen menee teoriassa 10-15 minuuttia. Todellisuudessa telttasaunan kasaaminen vei jo 15 minuuttia siihen, kun mietittiin miten päin teltta asetetaan, mihin kohtaan ja millaiset pohjatyöt se vaatii. No sen parempi soppa, mitä enemmän keittäjiä.. vai miten se menikään. Saunapuiden pilkkominen onnistui sutjakkaasti, etenkin kun ympärillä oli runsaasti kannustusjoukkoja. Sauna löysi paikkansa, rannalta löytyi riittävästi kiukaaseen kiviä ja vedetkin tuli porukalla kannettua.

Sitä omaa telttasaunaa odotellessa…. Se on sitten oma tarinansa, kuinka sen telttasaunan kohdalla teoria ja käytäntö kohtaavat….

Sunnuntaiaamuna herätys oli hieman ennen kello 6, koska yöllä tuuli oli yltynyt niin, että tavarat lenteli pihalla ja markiisin myrskyliinat hakkasivat tuulta vastaan. Sunnuntaina lähdimme ajoissa kohti Heinolaa ja kerkesin vielä käydä äitienpäiväkahvilla oman äidin luona. Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu.

Suuret kiitokset miittiin osallistuneille, seuraavaa kertaa odotellessa. 🙂

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Pääsiäinen 2019

Mitenkä sinun pääsiäisesi sujui? Meidän pääsiäinen alkoi torstaina 18.4. liikkuvan kaksion pakkaamisella. Tulossa oli neljän päivän reissu kahden aikuisen, yhden lapsen ja kahden koiran kanssa. Mukaan oli mahdutettava sekä kylmän että aurinkoisen kelin vaatteita, sekä kylmän että aurinkoisen kelin harrastusvälineet ja tietenkin grillattavat ja ei-grillattavat eväät. Jostain se oli aloitettava.

Vaatteiden pakkaaminen oli helppoa, koska tähän vuoden aikaan arkiaamutkin ovat kylmiä ja iltapäivällä vaatetusta tulee huomattaavsti keventää. Harrastusvälineiden pakkaaminen olikin sitten oma juttunsa, ihan kuin olisimme suuriakin urheilijoita, kun piti pakata kasa frisbeegolfkiekkoja, isännälle kalastusvälineet ja tietenkin taitettava pyörä matkaan mukaan. Uutena villityksenä harrastusrepertuaariini on tullut lintujen valokuvaaminen. Vaan valokuvaaminenhan se vasta välineurheilua onkin. Eli kameran lisäksi piti ottaa mukaan myös eri kokoisia objektiiveja. Ne eivät onneksi paljon vie tilaa. Lisäksi piti muistaa ottaa koirille vaatetta sekä aktiviteettia, koska lopullista matkan määränpäätä emme vielä tässä vaiheessa tienneet. Asuntoauto antaa onneksi sen mahdollisuuden, että kohteita ei välttämättä tarvitsekaan etukäteen tietää.

Viikonlopun frisbeekiekot

Perjantai aamupäivä koitti ja ensimmäisessä kohteessa meitä jo odotettiin, siispä kaupan kautta matkaan. Matkalla kävimme testaamassa Orimattilan frisbeegolfradan ja sen jälkeen asetuimme matkamme ensimmäiseen puskaparkkiin. Ensimmäisen yön puskaparkki oli siis sukulaisten pihassa. Illan aikana meillä oli tarjolla jos minkälaista hyvää ruokaa ja juomaa sekä tietenkin sauna.

Itse en ole mikään kummoinen kokki, joten meille tarjoiltu loimulohi oli ERITTÄIN suurta herkkua! Tosin, loimulohen valmistus aiheutti pieniä haasteita tuulen vuoksi. Voisi sanoa, että lohi oli hartaudella valmistettu. Lisäksi tämä erittäin herkullinen lohi koki myös kohtalonsa jalkapallomaalina sekä aiheutti palovammat kokille. Tämä kaikki taisi vain tehdä ruokailuhetkestä entistä nautinnolisempaa.

Kovia kokenut lohi

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja taivas oli pilvetön. Lämpötila ei päätä huimannut, mutta auringossa tarkeni vähän kevyemmässäkin vaatetuksessa. Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa kohti meren rantaa. Kohteeksi valikoitui Pyhtäällä sijaitseva virkistysalue Flakanäs. Tähän paikkaan tutustuimme jo viime syksynä, lähes ensimmäisten reissujemme yhteydessä. Saapuessamme virkistyalueelle, paikalla oli jo ennestään neljä asuntoautoa ja illan mittaan alueelle kerääntyi vielä muutaman autokuntaa lisää.

Flakanäsin virkistysalue

Flakanäsissä pääsin kuvailemaan taas lintuja. Kameran linssiin päätyi lähinnä lokkeja ja pikkulintuja, mutta myös kyhmyjoutsen, joka oli itselleni merkityksellinen. Rakastan kuvailla joutsenia, mutta kyhmyjoutsenesta en vielä aiemmin ollut saanut kuvia. Merimaisemat lumoavat minut aina, joten kuvia tuli muutenkin otettua – no, aika paljon.

Illan kruunasi erään autokunnan telttasauna, joka lämpesi rannassa ja lämmitti myös kanssaretkeilijöiden mieltä ja kehoa. Itse en ollut aiemmin telttasaunassa käynyt, mutta viimeiseksi kerraksi tämä ei varmasti jäänyt. Niin lempeät löylyt, mahtavat maisemat ja meren kohina taustalla – voiko enempää toivoa…

Sunnuntai menikin lähes kokonaan autossa istuessa, kun lähdimme Flakanäsistä aamulla kohti pääkaupunkiseutua. Pikainen pyrähdys pääkaupunkiseudulle siksi, kun sieltä pääsi matkassamme ollut nuori neiti takaisin kotiin näppärästi junalla. Junamatka Malmilta Pasilaan toi mieleeni muistoja ajalta, kun opiskelin Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa, nykyisin taitaa nimeltään olla Stadin ammattiopisto. Siitä on nyt 11 vuotta aikaa, kun kouluni Malmilla lopetin. Paljon on sen jälkeen tullut jo lisää opiskeltua, mutta sieltä se ns. urani alkoi. Sunnuntai-iltapäivällä ajelimme vielä yhteen puskaan, lähemmäs kotia, Nurmaalle. Nurmaan uimaranta on meille mieleinen puska. Kesäaikaan toki siellä ei voi oleilla, mutta syksyllä ja keväällä yksi ”vakiopaikoistamme.” Ilta meni lintuja bongaillessa ja grillatessa. Tästä puskasta tosin sauna puuttui…..

Selkeä telttasaunan paikka
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Kesäkauden aloitus

Eikös silloin kesäkausi ala, kun kelloja siirretään..? Niinpä aloitimme vuoden 2019 kesäkauden puskaparkista Kopparnäsissä 29.3.2019. Se reissu oli loistava kauden aloitus karavaanailulle tai oikeastaan puskailulle. Kahden koiran kanssa liikkuessa puskaparkit ovat helpompia kuin leirintäalueet, niinpä suosimme enemmän sitä matkailun muotoa.

No siitä Kopparnäsin viikonlopusta intoutuneena lähdimme perjantaina 5.4. meidän lempparipaikkaan Pistohiekalle. Ihastelimme maisemia matkalla jo ja mielessämme istuimme auringon laskun aikaan rantapaikalla grillimakkarat grillissä tiristen…

Intoa täynnä, kohti Pistohiekkaa.

No, pääsimme vihdoin Puumalaan ja tieltä jo näimme sen ihanan rantapaikan täysin sulana lumesta ja täydellisessä auringon paisteessa. ”Jes, kohta ollaan perillä!” Vilkku päälle kääntyäksemme siihen ihanalle paikalle auringon paisteeseen ja mitä sitten tapahtuikaan, risteyksessä oli jäinen lumivalli ja olimme jättäneet lumilapion ja hiekkaämpärin kotiin, kun olihan jo viime viikonloppuna ollut niin ihanan lämmintä ja keväistä, lumettomuudesta puhumattakaan. Totuus iski vasten kasvoja, mitäs nyt tehdään?!

Kaivoimme pikaisesti puhelimet esiin ja katsoimme seuraavaa ”puskaparkkia,” koska onhan niitä nyt tällä alueella. Vaan kuinkas kävikään, puskaparkkeja ei juuri ollut näköpiirissä, ei ainakaan sellaisia, jotka sopisivat meidän ajatukseen kivasta viikonlopusta. Ei muuta kuin auto parkkiin ja mietintämyssy päähän, että mihin suuntaan lähdemme, olimme kuitenkin ajaneet jo 150km kotoa päästäksemme aina niin ihanalle ”Pistikselle.” Päätimme lähteä sitten takaisin päin, ettei ajella ainakaan yhtään kauemmas enään. Suunnaksi otimme Mikkelin.

Ettei nyt sitten liian helpolla päästäisi meidän epäonnen reissusta, päätti kulkupelimme sytyttää moottorin merkkivalon. ”No tämä tästä vielä puuttui” totesi isäntä. Onneksi hän ei ole neuvoton autojen suhteen ja päätti pysäyttää hetkeksi lähimmälle bussipysäkille, koska se usein auttaa tällaisissa tilanteissa, olihan automme juuri huollettu ja katsastettu, joten ei tässä varmasti ole huolen häivää. Mutta, reissuumme sopien, autopa ei meinannutkaan käynnistyä enään. Pienet ärräpäät siinä pääsi isännältä ja eikun tutkimaan asiaa. Huh, onneksi auto pian käynnistyikin!

Ajelimme Anttolan läpi ja ajattelimme, että veneenlaskupaikalla voisi yöpyä, kun järvikin oli vielä jäässä. Löysimme Anttolasta venesataman ja pysähdyimme siihen. Hetkeksi. Katsottuamme rauhallisen nurkkauksen alueelta, huomasimme, että vieressä on pieni kaivinkone ja epäilykset heräsivät; ”Tulevatkohan he aamulla jatkamaan?” Emme siis jääneet siihenkään ja matka kohti Mikkeliä jatkui taas. Katsoimme Mikkelin alueen laavut ja kodat ja tutustuimme Retkipaikka -sivuston antiin, josko löytäisimme kivan paikan, missä yöpyä. Epävarmoina teiden kunnosta, päätimme kuitenkin ajaa Mikkeliin asti ja katsoimme sieltä frisbeegolfradan parkkipaikan ja totesimme, että tässä nyt sitten ollaan ja PISTE. Saatiin yö nukuttua ja aamulla ennen klo 9 lähdimme jatkamaan matkaa Repovedelle.

Repovesi sijaitsee meiltä 80km:n päässä, mutta ei vaan ole koskaan tullut käytyä kyseisessä paikassa. Kerta se on ensimmäinenkin, vaan vuodenaikaa olisi ehkä voinut hieman miettiä. Tämä tutuksi tullut lumikinos yllätti Repovedelläkin, mutta se ei estänyt meidän perille pääsyä. Tie oli pitkä ja hiekkainen, muutamia jäisiä kohtia lukuunottamatta, mutta pääsimme kohteeseen. Ah, fiilis oli mahtava!

Retkieväänä Chili Con Carne + riisi

Ei muuta kuin ruoan laittoon ja sen jälkeen nauttimaan Repoveden kansallismaisemista. Kamera kainaloon ja lähdin kuvailemaan lähiympäristöä linnunlaulua kuunnellen. No linnut lauloivat vähänlaisesti ja keväinen lämpökin oli hieman kaukaista ajattelua metsäpoluilla. Kuvaamisen sijaan sai keskittyä pystyssä pysymiseen, koska polut olivat jäässä. Kevätmielellä reissuun lähtiessä ei ajatellut, että nastakengät olisi vielä olleet tarpeen. Vajaa 3km riitti lenkiksi ja autolle päästessä kahvi tuoksui ulos asti. Parasta oli ottaa kuppi kuumaa kahvia ja nauttia kevätauringosta retkituolilla istuen. Linnutkin alkoivat laulaa ja lämpö valtasi mielen, ei tämä niin huono reissu ollutkaan!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | 2 kommenttia